Näkökulma
Uutiset: Tämä foorumi on arkistoitu. Uusi keskustelualue löytyy täältä: http://nakokulma.net
* Etusivu | Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy | Uusi Näkökulma
Näkökulman arkisto  »  Näkökulma  »  Kamari  »  Aihe: Apua pakkoajatuksiin?
Sivuja: 1 [2] 3 4 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Apua pakkoajatuksiin?  (Luettu 21073 kertaa)
carillon
Vieras
« Vastaus #25 : 28.01.07. klo 23:06:24 »

Moi, rekisteröidyin tänne koska olen monta kertaa lueskellut foorumin keskusteluja ja täällä on ollut mielenkiintoisa keskusteluja ja keskustelijoita. Nyt olisin kuitenkin kysynyt apua, jonkinlaista - edes jonkinlaista apua pakko-ajatuksiin ja mielikuviin? Jotain positiivista näkemystä koko asiaan kaipaisin TODELLA paljon, koska itselläni on niitä aivan jatkuvalla syötöllä ja nykyään jopa päivisin todella ahdistavat mielikuvat valtaavat koko olemuksen niin ettei mistään tule yhtään mitään ja kaikki on aamusta iltaan yhtä ja samaa ahdistusta. Jos osaatte, niin kertokaa mitä teen pakko-ajatuksieni kanssa? Entä tarvitseeko minun pelätä omia mielikuviani? Tiedän että tämä on tyhmä kysymys, mutta koko painajainen valtaa minut välillä niin pahasti, etten enää muista miten olen aikaisemmin suhtautunut tällaisiin. Lisäksi sen verran että olen monta vuotta ollut kiinnostunut meditatiosta ja henkisyydestä ylipäänsä ja tämä "painajainen" on tullut juuri silloin kuin olen tavallaan vaipunut syvemmälle näissä asioissa. Voin olla väärässä, mutta näin koen: mitä lähempänä olen (luullakseni) ollut jonkinlaista "mielen tyhjentymistä" niin sitä suuremmalla innolla jostain syvyyksistä mieleeni on alkanut ryöpytä todella pimeitä asioita, ajatuksia ja mielikuvia. Niin paljon että näiden "kohtausten" aikana minulle tulee pakotettu ja voimakas tunne siitä että olen kokemassa jonkinlaisen "ruumiista irtautumisen" tai jotain muuta yhtä ahdistavaa. Tarvitsisin todella apua. Kiitos jos joku voi selventää tätä asiaa minulle, itse en ainakaan nyt siihen pysty.

Mikä helpotus, että jollakin on sama ongelma kuin minullakin.
En ole mikään lääkäri, joten suhtaudu varauksella siihen mitä sanon.
Vaikuttaa siltä ,että sinulla voi olla pakko-oireinen häiriö, eli pakkoneurooseja. Ongelman eräs ydin on se, että mitä enemmän
ahdistavia ajatuksia vastaan taistelee mielessään, sen voimakkaammiksi
ne tulevat. Esim. eräs tyypillinen pakkoajatus on sellainen, että pelkää menettävänsä itsehillintänsä ja mieli täyttyy tuhon ja väkivallan ajatuksilla. Tämä on tyypillinen pakko-oire ylikiltillä henkilöllä, joka
ei käytännöllisesti tekisi pahaa kenellekään.
Esim. syvästi uskonnollisella henkilöllä voi olla rienaavia pakkoajatuksia.
Minä itse olen pakkoneurootikko, joten asia on minulle erittäin tuttu.
Pakkoneuroosi voi puhjeta esim. ankaran sressin seurauksena.

Sitten on olemassa maailmankuuluja psykiatreja, jotka logoterapian
avulla ovat hoitaneet vaikeitakin pakkoneurooseja.
Uraauurtava on ollut Viktor E, Frankl ja Elisabeth Lukas.
Suosittelen lukemaan heidän kirjojaan. esim. Frankl;Olemisen tarkoitus
ja Lukas: Sinunkin elämälläsi on tarkoitus.

Jos ihminen joutuu eksistentiaaliseen tyhjiöön, se on oiva kasvualusta
neurooseille. Eli ihmisen pitäisi suunnata katseensa itsestä pois päin:
rakastavaan ihmiseen, lähimmäisiin ja/tai johonkin tehtävään, itsensä unohtaen. Näin neurooseilla on mahdollisuus väistyä.
Logoterapautit ovat käyttäneet neurooseihin menestyksekkästi
nk. paradoksaalista intentiota, eli huumorin avulla etäännyttäneet
ihmisen neuroottisista oireistaan.
On arveltu, että neuroottisella ihmisellä on yliherkkä autonominen
hermosto ja että neuroottinen rakenne olisi myös osittain periytyvä.

Googleta myös hakusanoilla pakkoneuroosi tai pakko-oireinen häiriö.

Onnea matkaan, toivoo

carillon.:)

P.S. En missään tapauksessa suosittele meditaatiota ja/tai joogaa,
 vältä sitä.Kannattaa ottaa yhteyttä myös kokeneeseen psykiatriin.
Erittäin tärkeää on löytää elämälle tarkoitus. Se ei löydy omasta itsestä, vaan ihmisen pitää suuntautua rakentavaan ja lähimmäisenrakkauden mukaiseen toimintaan, onnea matkaan!!!
nlz
Vieras
« Vastaus #26 : 17.02.07. klo 17:28:43 »

Minulla on tapana vastata sinun kaltaisillesi, että "montako oot tappanu?", mutta tällä kertaa teen poikkeuksen.

Tuskin täältä saat apua (jos todella sinulla on kuvailemiasi päänsisäisiä tuntemuksia). Eiköhän olisi parasta ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.


Huumorisi ei ehkä ole tähän paikkaan kovin sopivaa, kun ketjun aloittaja todella tuntuu olevan huolissaan ajatuksistaan. Pelotteleva sävy ei ole kovin hyvä lähestymistapa tällaisessa tilanteessa.

Alkuperäiselle kirjoittajalle vastaisin, että väkivaltaiset ja vihaiset mielikuvat voivat johtua patoutuneesta vihasta. Sain sinusta vaikutelman, että pelkäät vihaisia ajatuksia etkä ehkä hyväksy niitä itsessäsi.

Tällainen patoutunut viha ei purkaudu muuten kuin yksinkertaisesti kokemalla tätä vihantunnetta. Se voi tuntua pelottavalta, mutta tuskinpa vihan tunne "ottaa sinusta vallan" ja teet mitään kauheaa. Kannattaa muistaa se, että kaikki tunteet ovat yhtä hyviä; vihan tuntemisessa ei ole mitään pahaa. Tunteet tulevat ja menevät, ainakin jos niitä ei yritetä syystä tai toisesta tukahduttaa.
juhani
Vieras
« Vastaus #27 : 17.02.07. klo 17:43:14 »

Sain sinusta vaikutelman, että pelkäät vihaisia ajatuksia etkä ehkä hyväksy niitä itsessäsi.

Joku vuosi takaperin julkaistiin väkivaltarikollisia koskeva tutkimus. Näin uutisissa tutkijan haastattelun jossa hän lausui, että näillä rikollisilla ei ollut väkivaltaisia mielikuvia. Sen verran uskallan johtopäätöksiä tehdä, että tutkijan lausuman perusteella mielikuvien ja todellisuuden välillä ei välttämättä ole suoraa syy-seuraus suhdetta. Että omia mielikuvia ei aina tarvitse pelätä.

Muistaen toki sen, että jokainen meistä on yksilöllinen.

--
Tervetuloa nlz. Vaan täytyy sanoa, että nimimerkkisi on vaikea lausua...
nlz
Vieras
« Vastaus #28 : 17.02.07. klo 19:07:44 »

Kiitos, Seppo.

Voisin vielä kirjoittaa hieman siitä mitä tiedän tähän aiheeseen liittyen. Tiedän nimittäin kokemuksesta, että pelko hulluksi tulemisesta on hyvin raastavaa, jos omia vihaisia ajatuksiaan pelkää todella.

Kuten joku viestiketjussa jo aiemmin mainitsikin, neuroottinen ihminen voi kokea ahdistavia fantasioita siitä, että tekisi tahtomattaan pahaa toisille. Olen jutellut aiheesta parinkin psykologin kanssa ja lukenut joitakin kirjoja, joissa on käsitelty neuroosien luonnetta. Huojentava tieto kaikille neurootikoille on se, että tällaiset pelot eivät toteudu. Neuroottisessa mielessä on nimittäin se hyvä puoli, että se ei voi sairastua "vakaviin" mielisairauksiin. (En nyt ihan tarkasti muista, mikä on määritelmä "vakavalle" mielisairaudelle. Olettaisin, että neuroottinen mieli ei voi joutua psykoosiin... mutta en siis ole alan ammattilainen)

Esimerkki: äiti huomaa kokevansa väkivaltaisia ajatuksia pientä lastaan kohtaan. Hän ahdistuu ja poistaa keittiöstään kaikki veitset, koska pelkää tekevänsä niillä pahaa lapselleen. Kyse on siitä, että hän ei hyväksy omaa vihaansa lastaan kohtaan ja yrittää tukahduttaa sen. Tämä kaikki tapahtuu tiedostamatta. Koska viha yritetään tukahduttaa, se nousee "väkisin" esille ja ilmenee tällaisia pakkoajatuksina. Tämän vuoksi taistelu tunteita vastaan ei kannata, koska tukahdutettuina ne vain etsivät toisen reitin tulla esiin.

ps. Sanoihan jo freud aikoinaan, että neuroottista mieltä terveempää mieltä ei olekaan. :)



suo täällä
Vieras
« Vastaus #29 : 17.02.07. klo 19:37:02 »


Tuskin täältä saat apua (jos todella sinulla on kuvailemiasi päänsisäisiä tuntemuksia). Eiköhän olisi parasta ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

Jos asia tuntuu ongelmalta, häiritsee sinun elämääsi, niin ota yhteys terveyskeskukseen. Ei kannata odottaa, että haitasta kasvaa sairaus.

En ole mikään lääkäri, joten suhtaudu varauksella siihen mitä sanon.

No, tässä muutamia mielestäni kelvollisia neuvoja ja huomioita ketjun aloittajalle.

Joko olet varannut ajan?


st.anna
Vieras
« Vastaus #30 : 17.02.07. klo 20:21:14 »


Tuskin täältä saat apua (jos todella sinulla on kuvailemiasi päänsisäisiä tuntemuksia). Eiköhän olisi parasta ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

Jos asia tuntuu ongelmalta, häiritsee sinun elämääsi, niin ota yhteys terveyskeskukseen. Ei kannata odottaa, että haitasta kasvaa sairaus.

En ole mikään lääkäri, joten suhtaudu varauksella siihen mitä sanon.

No, tässä muutamia mielestäni kelvollisia neuvoja ja huomioita ketjun aloittajalle.

Joko olet varannut ajan?




Suokkis, tää on mun mielestä just ongelma että sanotaan : mene hoitoon. Ei ne hoitajat ole sen kummempia kuin mekään täällä, usein jopa hullumpia itse kuin potilaansa ja järjestelmä pitää huolen ettei pakko-oireisetkaan kovin kummoista apua saa. Täällähän näitä ajatuksia voi vaihtaa. Kaikille jotka sanoo että "mene hoitoon" niin vastaisin että menkää itse jos muuta sanottavaa ei keskustelufoorumilla ole. Mutta minähän pidänkin koko elämää yhtenä suurena avohoitolaitoksena.
nlz
Vieras
« Vastaus #31 : 17.02.07. klo 22:04:01 »


Suokkis, tää on mun mielestä just ongelma että sanotaan : mene hoitoon. Ei ne hoitajat ole sen kummempia kuin mekään täällä, usein jopa hullumpia itse kuin potilaansa ja järjestelmä pitää huolen ettei pakko-oireisetkaan kovin kummoista apua saa. Täällähän näitä ajatuksia voi vaihtaa. Kaikille jotka sanoo että "mene hoitoon" niin vastaisin että menkää itse jos muuta sanottavaa ei keskustelufoorumilla ole. Mutta minähän pidänkin koko elämää yhtenä suurena avohoitolaitoksena.

Myös minun mielestäni se on todella haitallista, jos jotain ihmistä ahdistaa ja hänelle vastataan, että olet hullu, mene hoitoon. Tämä ketjun aloittaja ei todellakaan vaikuta minusta hullulta. Valitettavasti monet "putkiaivot", joilla ei ehkä ole niin rikas sisäinen maailma, menevät heittämään tällaista kommenttia, koska eivät ymmärrä hieman monimutkaisempia ihmisiä. Se vain pahentaa jo valmiiksi ahdistuneen ihmisen oloa.

Siitä en ole samaa mieltä, että ei kannata mennä juttelemaan psykologin/psykiatrin juttusille, jos ahdistus haittaa elämää. Onhan siinä oma kynnyksensä ja tarvitaan vaivannäköä ja joskus tuuriakin että löytää itselleen hyvän terapeutin, mutta apua voi saada.

« Viimeksi muokattu: 17.02.07. klo 22:22:03 kirjoittanut nlz »
Neonomide
Vieras
« Vastaus #32 : 17.02.07. klo 23:42:48 »

Jonkinasteisia neurooseja on kaikilla ihmisillä, jossain elämänsä vaiheessa.

Kyse on sekä aivokemiasta, että totunnaisista ajatusprosesseista, jotka 'jäävät päälle'. Itse pääsin heterolateraalisista eroon mm. farmaseuttisella kalaöljyllä ja puhumalla oireista ihmisten kanssa, sekä lukemalla niistä tietoa. Koin myös että rauhallinen notkeusliikunta kuten venyttely, laukaisi kehollisia jännityksiä ja vaikutti samalla mieleen rauhoittavasti. Nykyisinkin joskus tulee tunne että pitäisi toistaa jotain liikkeitä, mutta ne ovat hallinnassa eivätkä jää kaivertamaan.

Voi myös oppia pitämään joistain OK luokan neurooseistaan. Jos niitä pitää ongelmana, ne voivat pahentua entisestään. Esimerkiksi kynsien pureskeluun minulla auttoi se, että aloin pitää kynsiä lyhempinä ja aloin pureskelemaan säännöllisesti purukumia. Joskus addiktio/neuroosi kannattaa vaivihkaa korvata toisella.

Kannatan elämänhallinnan harjoittelua ja [ihmisen] kokonaisuuden hoitamista; farmakologinen lääketiede paneutuu tyypillisesti lähinnä oireisiin. Todella itseä vaivaavissa ongelmissa ei silti pidä jättäytyä ammattiavun ulkopuolelle. Kyse ei ole mistään isosta jutusta, nämä ihmiset saavat palkan siitä että tarjoavat apua.
« Viimeksi muokattu: 17.02.07. klo 23:46:28 kirjoittanut Neonomide »
Gingston
Vieras
« Vastaus #33 : 18.02.07. klo 00:04:09 »

Myös minun mielestäni se on todella haitallista, jos jotain ihmistä ahdistaa ja hänelle vastataan, että olet hullu, mene hoitoon. Tämä ketjun aloittaja ei todellakaan vaikuta minusta hullulta. Valitettavasti monet "putkiaivot", joilla ei ehkä ole niin rikas sisäinen maailma, menevät heittämään tällaista kommenttia, koska eivät ymmärrä hieman monimutkaisempia ihmisiä. Se vain pahentaa jo valmiiksi ahdistuneen ihmisen oloa.

  Suokkis on "putkiaivo", jee jee, eiköhän kuitenkin anneta hänellekin toinen mahdollisuus, tai laitetaan samantien sata.
Emme me voi varmasti tietää kuinka rikas kenenkin sisäinen maailma on, jotain siitä näkyy ulos mutta joku voi pitää
kaiken sisälläänkin eikä anna kenellekään mitään, ne pirut. Mutta jotain sellaista olisi toki hyvä kirjoittaa joka parantaisi
ahdistuneen oloa ja sitä kai Suokkiskin tarkoitti.
suo täällä
Vieras
« Vastaus #34 : 18.02.07. klo 15:43:54 »

Myös minun mielestäni se on todella haitallista, jos jotain ihmistä ahdistaa ja hänelle vastataan, että olet hullu, mene hoitoon. Tämä ketjun aloittaja ei todellakaan vaikuta minusta hullulta. Valitettavasti monet "putkiaivot", joilla ei ehkä ole niin rikas sisäinen maailma, menevät heittämään tällaista kommenttia, koska eivät ymmärrä hieman monimutkaisempia ihmisiä. Se vain pahentaa jo valmiiksi ahdistuneen ihmisen oloa.

  Suokkis on "putkiaivo", jee jee, ...

Heh!  :))

Erään ystäväni kertomaa:

Kun kerroin vaivoistani, psykiatri tokaisi: "Sää oot hullu! Ei me mitään hulluja hoideta."

No, leikki sikseen...

Eiköhän se mene niin, että me täällä löpisemme mitä löpisemme, mutta teemme sen kaiken ilman mitään hoitovastuuta.






2411
Vieras
« Vastaus #35 : 18.02.07. klo 16:15:23 »

Suokkiksen "ongelma" on että hän on humoristi. Huumori ei vain kerta kaikkiaan sovi aina.

Viitisenkymmentä vuotta sitten oli kaukana korvessa rakennustyömaa. Työmies lähti vaimonsa mukana  kaupunkiin, vaimo synnyttämään.
Kun mies ilmestyi työmaalle takaisin sanoi humoristiksi pyrkivä työnjohtaja "Tyttö, poika vai suutari?".
Tunnelma oli aika vaikea kun kyseessä oli "suutari", lapsi oli syntynyt kuolleena.

Ei työnjohtaja ollut pahaa tarkoittanut.
Itse en tämmöisiin ketjuihin kuin tämä uskalla kirjoittaa mitään. Tämäkin oli varmasti virhe.
pikku tassu
Vieras
« Vastaus #36 : 18.02.07. klo 18:43:53 »

Tuttuja ovat kriisit minullekin. Ja jokainen sellainen on osoittautunut yllättäen siunaukseksi ja kasvuksi itsetuntemuksen tiellä. Kaikilla meillä on käsittelemätöntä kuonaa ja torjuttuja tunteita sisällämme. Jotkut elää pinnalla, eivätkä kohtaa niitä ikinä. Siirtävät vaan jälkipolville. Joillakin ei ole vaihtoehtoja. Itse kuulun jälkimmäisiin. Minulta ei kysytty haluatko käsitellä sukumme tapaa purkaa pahaa oloa ja traumoja vai siirrätkö sen eteenpäin. Tai ehkä kysyttiin, koska en halunnut siirtää jälkipolville.

Pupper and Master, olet saanut paljon kullanarvoisia vastauksia. Uskon, että moni on hyötynyt niistä, niin minäkin.
Kerroit, että meditoinnissa alkoi herätä ikäviä tuntemuksia. Minä suhtautuisin niihin kiitollisena, mutta jättäisin tältä erää syvemmälle menon. Alkaisin kerätä voimia vahvistaen päinvastaisia asioita. Maadottasin itseäni liikunnalla (jooga liikuntana tekee ihan hyvää) ja kontakteilla ihmisiin ja luontoon. En jättäisi henkistä kasvua, vaan ottaisin sen aina silloin tällöin käsittelyyn.
Jaska_Jokunen
Vieras
« Vastaus #37 : 18.02.07. klo 23:25:48 »

on todella haitallista, jos jotain ihmistä ahdistaa ja hänelle vastataan, että olet hullu, mene hoitoon. ...

Siitä en ole samaa mieltä, että ei kannata mennä juttelemaan psykologin/psykiatrin juttusille, jos ahdistus haittaa elämää. Onhan siinä oma kynnyksensä ja tarvitaan vaivannäköä ja joskus tuuriakin että löytää itselleen hyvän terapeutin, mutta apua voi saada.

Jep. Joukolla sanomme, että ahdistukset eivät kieltämällä ja tukahduttamalla poistu vaan prosessoimalla. Yhtään ei suokkis minusta tuominnut, vaan sanoi että meidän yhteiskunnassa on ihan tämmöisen käsittelyyn koulutettuja ihmisiä. Eivät he ratkaise asioita toisen puolesta, mutta voivat olla tukenasi.
Xantippa
Vieras
« Vastaus #38 : 19.02.07. klo 11:11:25 »

Kyllä voivat tietysti ratkaista, nämä ammattilaisetkin...mutta silti pidän tuota hoitoon menemisen heittoa huonona, minäkin. Eihän tässä ketjussa kukaan ole terapiomaan pyrkinyt, ainoastaan jakanut omia kokemuksiaan. Jos ihmisellä on sitkeä flunssa ja hän kyselee luonnon parannuskeinoja, ei meitä pelota kertoa hunajateestämme tai suopursujogurteista. Harva sanoo, että mene lääkärille ja hae antibiootit, ei tuohon muu auta.

Minusta kaikki kirjoitukset ovat olleet sangen hyviä. Itse asiaan minun on vähän vaikea sanoa mitään, sillä yllättäen huomasin, että nämä tämmöiset ajatukset eivät ole minua koskaan vaivanneet. Joskus onnistun hommaamaan jonkun "mekaanisen neuroosin" (on tarkistettava, menikö se ovi oikeasti kiinni, onko avain mukana, ei kai pankkikortti ole hukkunut), joka vaivaa aikansa ja unohtuu palatakseen taas. Itse olen nämä laittanut joko kokemuksen (avain ei ole ollut mukana) tai muuten vaan hermojen tiliin (kun on niin kiire ja kaikki rassaa, niin varmasti olen tähän vielä hukannut pankkikorttinikin).

Sen vuoksi en tietenkään pysty antamaan mitään hyviä neuvoja siihen, miten moisista eroon pääsisi, mutta toki mietin, miksi olen niiltä enemmälti säästynyt, luonteestani kun ei nipottamista ja neuroottisuutta ainakaan puutu. Itse epäilen, että asialla on jotain tekemistä kemiallisen puolen kanssa, kuten Neokin sanoo. Yksinkertaisesti aivoissani ei tapahdu mitään heilahduksia tarpeeksi äärimmäisiin suuntiin, vaan jonkunlainen tasaava elementti käynnistyy oitis, kun esimerkiksi koen jonkin suuren tunne-elämyksen, pelästyn, suutun....

Eli paitsi näitä rentouttavia liikuntamuotoja, itse miettisin myös ruokavaliota. Nykyinen ruokavalion pahis, sokeri, minusta ainakin on sellainen, jonka syömistä  kannattaa tarkkailla, mitä vaikutuksia sillä itselle on.

T: Xante
juhani
Vieras
« Vastaus #39 : 19.02.07. klo 19:57:03 »

Vuotava nenä ja vaikeuksissa oleva ihmismieli ovat kovasti eri asioita. Nimenomaan siinä suhteessa, mikä on iso asia ja mikä pieni asia. Ihmismielen ymmärtäminen on eri suuruusluokan asia kuin nenän vuotaminen.

Yksi asia on auttaa ihmistä antamalla ensiapua. Siihen on velvollinen jokainen ihminen, jopa lakisääteisesti. Kokonaan toinen maailma on ongelman hoitaminen. Rautalangasta väännettynä: kuka tahansa voi sitoa kadulla kaatuneen pään, mutta leikkaussaliin ei silti ole asiaa.
Hippi
Vieras
« Vastaus #40 : 19.02.07. klo 20:11:58 »


Yksi asia on auttaa ihmistä antamalla ensiapua.

Yksi keino ensiavun antamisessa on kuunteleminen ja olkapään tarjoaminen - olemalla läsnä silloin, kun toisella on paha olla. Yhdessä voi sitten miettiä niitä syiden hoitoja, jotta tarvitaanko siihen ammattiapua.

juhani
Vieras
« Vastaus #41 : 19.02.07. klo 20:30:37 »

Yksi asia on auttaa ihmistä antamalla ensiapua.

Yksi keino ensiavun antamisessa on kuunteleminen ja olkapään tarjoaminen - olemalla läsnä silloin, kun toisella on paha olla.

Noissa henkisissä ongelmissa ehkä paras keino.
Xantippa
Vieras
« Vastaus #42 : 20.02.07. klo 13:51:57 »

Seppo,

Juuripa sitä tarkoitin. Jos näemme jonkun verta vuotavana, emme me sano, että mene lääkäriin, en minä mikään kirurgi ole, vaan yritämme edes kykyjemme mukaan paikata alkuun.

Kukaan ei mielestäni tässä keskustelussa ole esiintynyt ammattiauttajan korvaavana tietäjänä, ollaanpa vaan omia kokemuksiamme jaettu.

Sitä kun ei koskaan voi tietää, miten pienestä lauseesta tai oivalluksesta on apu. Sen kyllä melkein toisaalta osaa ennustaa, että kylmäkiskoinen päänkorjaamiskehoitus satuttaa.

T: Xante
skorppari
Vieras
« Vastaus #43 : 20.02.07. klo 15:06:15 »

Erilaiset mielenterveyden häiriötilat; mm. pakkoajatukset ovat usein neurologisia sekä biologisia ja vaativat näin erityistä huomiota hoidonkin suhteen, mutta tämäkin on aina yksilöllistä ja tapauskohtaista. Pakkoajatuksetkaan eivät poistu pelkästä tahdonvoimasta, tai halusta päästä niistä eroon.

Aina ei auta edes se, että ystävät ja perheenjäsenet tai jopa ulkopuoliset ihmistä ja olosuhteita tuntematta, "rohkaisevat" tai patistavat ryhdistäytymään tyyliin; - Ota itseäsi niskasta kiinni, kyllä se siitä! He varmasti ymmärtämättömyydessään ja ajattelemattomuudessaankin tarkoittavat omalla tavallaan hyvää, mutta masentunut saattaa ahdistua entistä enemmän tälläisistä kehoituksista.

Ulkopuolisten ymmärtävä asenne olisi toipumisen kannalta kuitenkin tärkeää ja ratkaisevaa. Tilanteen vähättely ja asiaton töksäyttely "vaipumisesta itsesääliin" yms. syyttelyä, hoitoonohjauksineen, ei ainakaan välttämättä auta positiiviseen suuntaan masentuneen olotilan kohentumisessa. Toisaalta masentunut itsekin saattaa pelätä "hulluksi" leimautumista ja sokeutua läheistensä tavoin masennuksen syövereissä, koska kokevat ja näkevät henkilön elämässä monia syitä voida huonosti.

Ystävien ja läheisten tuki on tietenkin tärkeää, jos ihminen itse sen kokee sellaiseksi ja omatoimisesti ottaa sen vastaan, ilman tuputtamatta ja pakottamatta. Puhuminen ja asioiden purkaminen omakohtaisen ja vapaaehtoisen työstämisen kautta, auttaa usein umpikujan ja näköalattomuudenkin selvittämisessä.

Mielen sairauksista ei voi pakottamalla ja väkisin parantua, sillä toipuminen voi olla pitkäjännitteinen ja kärsivällisyyttäkin koitteleva prosessi. Niistä voi toipua yleensä vain ajan ja kenties hyvän hoidonkin avulla. Kun antaa itselleen aikaa sairastaa, eikä vaadi itseltään liikoja paranemisen tai voimiensa suhteen, niin silloin alkaa ehkä nähdä mysökin toivonpilkahduksia ja valoakin tunnelin päässä.

Toivottomalta tuntuvasta kehästä ja ympyrästä on mahdollista päästä ulos, kun löytää elämästään ilonaiheita ja mielihyvän hetkiä, joissa ei väkipakolla tarvitse esittää iloista. Vaan osaa ottaa nämä pienetkin onnen rakentavat hetket positiivisina voimavaroina mahdollisen parantumisen tiellä.

                                                           -Sco- 
« Viimeksi muokattu: 20.02.07. klo 15:24:08 kirjoittanut Scorpius »
Jaska_Jokunen
Vieras
« Vastaus #44 : 22.02.07. klo 23:16:54 »


Varmaan yhdeksän kymmenestä uudesta kirjoittajasta, jotka ensi viestissään kuvailevat psyykkisiä ongelmia ja kysyvät tukea, osoittautuu trolliksi, joka kalastelee ihmisten suhtautumista lavastettuun tilanteeseen. Se tekee keskustelun hyvin varautuneeksi ja petoksen paljastuessa kyynisyys kasvaa. Puijarit eivät varmaan ymmärrä vahingontekoaan.

Onneksi on välillä se aito kymmenes. Aloittajasta henkii niin paljon voimaa ja halua, että kunhan se tavoitetila selkiää, niin sitä kohti voi hyvin kulkea.

Tuttu tuli viikko sitten tummaihoisen ryöstämäksi kauppakeskuksessa ja on edelleen aivan tolaltaan. Näkee kaikkialla vaanijoita ja seuraajia.
Puppet and Master
Vieras
« Vastaus #45 : 23.02.07. klo 09:16:58 »

Tähän on tullut paljon uusia vastauksia, kiitoksia niistä! Itsellä on nyt ainakin hetkeksi rauhoittunut vähän tuo tilanne minkä takia avausviestini laitoin. Paljon johtuu varmaan paremmista yöunista ja siitä että olen jo alkanut hieman tottua omiin häiritseviin ajatuksiin, hyväksynyt niitä ja kääntänyt niitä juuri positiivisemmiksi niin kuin yhdessä viestissä vähän neuvottiinkin. Ja luin muuten vähän aikaa sitten yhden meditaatiokirjan (Brad Warner - Hardcore Zen. suosittelen) ja siinä sanottiin myös, että mediaatio saattaa jossain vaiheessa aiheuttaa ihan tarkoituksella sen, että ihmiselle tulee aivan päättömiä ajatuksia jotka tuntuvat yhtä vieraalta kuin vaikka esim. marsin pinnalla kävely ja että niitäkin pitäisi vai oppia katselemaan ja kuuntelemaan ja antamaan vain mennä menojaan. Semmoista:)

Mitä muuten tarkoittaa trolli? Huijaria? No, kuitenkin, kiitokset vastauksista!
« Viimeksi muokattu: 23.02.07. klo 09:21:14 kirjoittanut Puppet and Master »
Jaska_Jokunen
Vieras
« Vastaus #46 : 23.02.07. klo 09:55:17 »

Mitä muuten tarkoittaa trolli? Huijaria?

Juuri niin. Sellaista, joka keskustelun herättämiseksi troolaa mielipiteitä kirjoittamalla omista aidoista mielipiteistään ja kokemuksistaan poikkeavasti, esiintyy muuna kuin oikeasti on. Vanha nettiviidakon sanonta kuuluu, älkää syöttäkö trolleja.
Puppet and Master
Vieras
« Vastaus #47 : 23.02.07. klo 10:14:14 »

En kyllä itse näe siinä mitään järkeä, että kirjoittelisin tänne esim. tällaisen keskustelun ihan vain täysin hupi mielessä, siis valehdellakseni täysin omasta tilanteestani. Kyllä itselläni on ollut ihan puhtaana motivaationa tähän keskusteluun oma vaikea elämäntilanne ja lisäksi mielenkiinto yleensäkin ihmisen psyykeeseen ja sen ongelmien ratkaisemiseen.
Xantippa
Vieras
« Vastaus #48 : 23.02.07. klo 13:04:19 »

Ohoh,

Jaska, enpä ole itse moiseen ilmiöön törmännyt, ainakaan niin, että voisin sanoa, jotta yhdeksän kymmenestä...tällä palstalla siis.

Sitäkin ihmettelen, miksi mielenterveysongelmista kirjoittelu kevyemmässä mielessä (joka ilmeisesti tarkoittaa, ettei oikeasti olekaan umpihullu:-) olisi jotenkin erilaista kuin vaikkapa politiikasta kirjoittaminen?

Ja jos joku esiintyy hullumpana kuin onkaan, miten se voisi minua vahingoittaa, eivätkö minun kokemukseni ja mielipiteeni pysy kuitenkin samana, troolataan niitä sitten hulluna, hullumpana tai vielä hulluna?

Minä hieman putosin tämän pelon kelkasta...

t. Xante
Jaska_Jokunen
Vieras
« Vastaus #49 : 23.02.07. klo 13:52:47 »

Olkoon, pudotan yhdeksästä kahdeksaan. Toki on nähty myös taidokkaita, jopa nautittavia trollauksia. Mutta yleensä harhaanjohtamisesta jää paha maku suuhun - tuntee itsensä höplästä vedetyksi, jos on koittanut antaa tukea ja kyseessä olikin vain pila. Jatkossa ensimmäiseksi tutkailee, tuntuuko tämä hätä aidolle ja kuuluuko minulle. Ehkäisee tehokkaasti asioiden aitoa käsittelyä.
« Viimeksi muokattu: 23.02.07. klo 22:49:12 kirjoittanut Jaska Jokunen »
Sivuja: 1 [2] 3 4 | Siirry ylös Tulostusversio 
Näkökulman arkisto  »  Näkökulma  »  Kamari  »  Aihe: Apua pakkoajatuksiin?
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2007, Simple Machines
Sivu luotiin 0.909 sekunnissa. 16 kyselyä tietokannasta.