Tuossa lauseessa ei kyllä ollut tolkun häivää. En siis yritäkään tulkita sitä, vaan täsmennän omaa kantaani.
Tarkoitin, että etnisyyteen perustuvaa ei-pitämistä voidaan paheksua, vaikka ihmisiä ei pakotettaisi pitämään kenestäkään. Oikeastaan tuo pitää/ei-pidä-kategorisointi on muutenkin vähän hassu; ikään kuin ei olisi olemassa mitään 'ei kiinnosta'-kategoriaa, johon mielestäni esimerkiksi järkevien ihmisten lähtökohdat toisen etnisyydestä menevät. Ihonvärillä ei ole mitään merkitystä ihmisestä pitämisessä tai ei-pitämisessä. Kuulostaako ihan kauhealta?
Irrationaalia ei-pitämistä voidaan vähentää sivistystyöllä, sitä ei voida vähentää pakkolaeilla.
Kukaan ei ole ehdottanut mitään pakkolakeja. Sivistämisestä sen sijaan on puhuttu.
Tekeekö Pauli kenellekään pahaa hakiessaan Paulaa tanssiin tai palkatessaan Paavon firmaansa? Mielestäni ei tee, oli Paulin valintaperuste sitten ihan mikä tahansa, koska kenellekään ei koidu Paulin valinnoista mitään harmia.
Jos Pauli jättää rasisminsa vuoksi palkkaamatta Yousufin, Mohamedin ja Ahmedin, niin kyllä siinä minun mielestäni koituu haittaa; em. henkilöt eivät työllisty, koska työnantaja on rasisti. Aivan saman voisi esittää esimerkiksi naistyöntekijöistä, joiden tapauksessa argumenttisi sanoisi, että 'aivan sama vaikka Esko ei palkkaa yhtään naista. Ei siitä mitään haittaa koidu'. Tuo, mihin annat oikeuden, on muuten de facto syrjintää.
Mutta jos on tekemässä hyvää ja suuntaa sen hyvän etnisyyden perusteella, se ei ole rasismia eikä siitä voida tuomita. Miksi pitäisi syyllistää siitä, että tekee jotain hyvää?
Tätä en oikein ymmärrä. Tarkoitatko, että Eskoa ei voi tuomita rasismista, koska hän takaa maitonaamoille duunia? Erittäin omituinen näkemys mielestäni.
Miksi kuvittelet, ettei isänmaallisissa kodeissa puhuttaisi välittämisestä ja suvaitsevaisuudesta? Ikäänkuin isänmaallisuus ja suvaitsevaisuus muka olisivat toisensa poissulkevia optioita.
Valittavan usein näin tuntuu kuitenkin olevan. Ainakin "suvaitsevaisuus" rajoitetaan tiiviisti omaan "kulttuuripiiriin".
Toki on niin, että monet syrjintärikokset ovat vaikeita näyttää toteen. Pitäisikö näyttökynnystä alentaa? Riittäisikö pelkkä syrjityn todistus tai vähemmistövaltuutetun lausunto?
Ehkäpä paras tulevaisuus seuraisi edelleen siitä, että opetettaisiin (edes) lapsillemme ihmisiin suhtautumista.
Nostan esiin vallitsevan monikulttuurisen sekamelskan.
Mitähän tämä nyt sitten taas oikein tarkoittaa? Ei mitään, epäilen.
Kirjoittaja
