Näkökulma
Uutiset: Tämä foorumi on arkistoitu. Uusi keskustelualue löytyy täältä: http://nakokulma.net
* Etusivu | Haku | Kirjaudu | Rekisteröidy | Uusi Näkökulma
Näkökulman arkisto  »  Näkökulma  »  Kamari  »  Aihe: Narsistinen luonnehäiriö
Sivuja: [1] 2 3 ... 9 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Narsistinen luonnehäiriö  (Luettu 33324 kertaa)
Brio
Vieras
« : 05.02.05. klo 17:40:52 »

Nykyään puhutaan tuollaisesta asiasta kuin narsistinen
luonnehäiriö, tai narsistinen persoonallisuushäiriö.
Mitähän se käytännössä merkitsee?
Jos sattuu kohtaamaan tällaisen ihmisen, niin miten olisi
viisainta menetellä hänen kanssaan?
Onko tällainen häiriö parannettavissa?
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta asiasta?
Vai onko viisainta paeta tällaista henkilöä?
Mancomb Seepgood
Vieras
« Vastaus #1 : 05.02.05. klo 22:33:22 »

Voit lyödä kuukkeliin hakusanat "Narcissistic personality disorder" ja lukea asiasta.

Lähipiiriini ei onneksi kuulu ketään määritelmään sopivaa. Mutta kirjoittelin aikoinaan eräällä keskustelupalstalla, jonka erään moderaattorin epäilen kärsivän vaivasta. Hänen kanssaan tuli toimeen niin pitkään kuin jaksoi olla asioista samaa mieltä. Homma johti siihen, että jouduin pistämään koko foorumin banniin. ;)
Brio
Vieras
« Vastaus #2 : 05.02.05. klo 22:37:22 »

Voit lyödä kuukkeliin hakusanat "Narcissistic personality disorder" ja lukea asiasta.

Lähipiiriini ei onneksi kuulu ketään määritelmään sopivaa. Mutta kirjoittelin aikoinaan eräällä keskustelupalstalla, jonka erään moderaattorin epäilen kärsivän vaivasta. Hänen kanssaan tuli toimeen niin pitkään kuin jaksoi olla asioista samaa mieltä. Homma johti siihen, että jouduin pistämään koko foorumin banniin. ;)

Kävipä sulle keljusti.;)
Olen kyllä lukenut niistä ihan tarpeeksi.
On jäänyt vähän askarruttamaan yksi asia:
onko mitenkään mahdollista, että sellainen ihminen voisi muuttua?
Piileekö hänessä muutoksen mahdollisuus?

On tullut törmäiltyä sentyyppisiin ihmisiin.
Mutta en halua missään tapauksessa heitä tuomita.
Mutta jäivät askarruttamaan.
« Viimeksi muokattu: 05.02.05. klo 22:45:18 kirjoittanut Brio »
Pönni
Vieras
« Vastaus #3 : 05.02.05. klo 22:50:18 »

http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

Ylläolevaan viitaten pitäisi muistaa se, ettei pidä kovin kepein mututuntumin mennä julistelemaan kanssaihmisistään mitä mieleen sattuu juolahtamaan ... sillä kukapa voi sen ekan kiven heittää ilman, että sellainen takuuvarmasti omaan itseen tulee heiton jälkeen kopsahtamaan.

Termi on lääketieteellinen. Diagnosointi edellyttää tekijältään lääkärin koulutusta, joka ei ole mikään "läpihuutojuttu".

Kenestäkään ei pitäisi mennä tuollaisia laukomaan, ei vaikka olisi kuinka suutuksissaan esim. oman arvomaailmansa loukkauksen puolesta, tms. Vaikka kuinka kokisi oman itsensä muihin nähden terveeksi ... jokaisen persoonissa esiintyy takuulla elämänaikana jos jotakin häiriötä.

Tuota ... Kuinkas ihmiset yleensä menettelevät, jos hoksaavat, että jollakulla saattaapi olla vaikka joku fyysinen tauti ? Siis sellainen, josta on joitakin ulkoisia merkkejä kehossa ...
Menevät kertomaan siitä naapurille ja sanovat, että varokaa sitä, sillä on kai sejase tauti ... ?

Eiköös nykyisin jo jotakin muutakin ... ? Vaikka neuvolassa, terveyskeskuksessa ... Vai onko perusterveydenhuoltomme jo niin priorisoitu, että vain sydäninfraktit ja uhkaava AIDS, Sars-epidemia ja jotkin altshaimerin kaltaiset vain hoidetaan virallisesti ja julkisesti ja muita peljätään neljän seinän sisällä ... ?

Vaikka jollakulla nyt sattuisi olemaan jonkinsortin persoonallisuushäiriö ... niin ei se aina kovin vakavaa ole. Nykytietämyksellähän lääketiede yltää jo melkomoisiin "ihmeisiin" ja jos on oikein hyvä lääkäri, joka saa potilaan maaniteltua mukaan hoitoprosessiin - voi saada siinä prosessin ohessa hoitoa omiin vaivoihinsakin.

Ja elämä hymyilee kaikille ; )

Brio
Vieras
« Vastaus #4 : 05.02.05. klo 22:55:55 »

Hyviä huomioita, Pipa.
Olen törmännyt tällaiseenkin seikkaan:
ihmiset ovat hanakasti tuominneet jonkun ihmisen
tuosta noin vain että sillä on narsistinen luonnehäiriö.

Luulen, että kaikissa ihmisissä saattaa piillä narsismin siemen.
Mikä on hyvin inhimillistä.

Helpompihan se rikka on nähdä toisen silmässä, eikö vain?
Pönni
Vieras
« Vastaus #5 : 05.02.05. klo 22:56:05 »

On jäänyt vähän askarruttamaan yksi asia:
onko mitenkään mahdollista, että sellainen ihminen voisi muuttua?
Piileekö hänessä muutoksen mahdollisuus?

On tullut törmäiltyä sentyyppisiin ihmisiin.
Mutta en halua missään tapauksessa heitä tuomita.
Mutta jäivät askarruttamaan.

Parantumattomasti luonnevikaisista en tiedä, mutta nuo persoonallisuushäiriöt kait luokitellaan sairauksiksi ja niistä on tapana parantuilla. Etenkin jos saa tueksi oikeanlaista, asiantuntevaa hoitoa.

Trauma, eli suomeksi = vamma, niihinkin saa usein apua ja niihinkin on usein tarjolla jos jonkinmoista apua. Esim. sokeille ei kait ihan helposti näköä saada luotua, mutta onhan sitä konsteja, joilla helpottaa näkövammaistenkin elämää.

Se ei taida auttaa, että supatetaan sokean selän takana, että ompas outo friikki kun kävelee päin seiniä ... jotakin muuta ehkä ... ?
Brio
Vieras
« Vastaus #6 : 05.02.05. klo 22:58:14 »

Niin.
Se ei takuulla paranna ketään ,että juorutaan selän takana, aivan.
Pönni
Vieras
« Vastaus #7 : 05.02.05. klo 22:59:50 »

Hyviä huomioita, Pipa.
Olen törmännyt tällaiseenkin seikkaan:
ihmiset ovat hanakasti tuominneet jonkun ihmisen
tuosta noin vain että sillä on narsistinen luonnehäiriö.

Luulen, että kaikissa ihmisissä saattaa piillä narsismin siemen.
Mikä on hyvin inhimillistä.

Helpompihan se rikka on nähdä toisen silmässä, eikö vain?

Niimpätiniin ... omassa tuttavapiirissäni lienee enemmän niitä "häröisiä" persoonallisuuksia kuin ns. normaaleja terveitä ... mutta empäs mene sanomaan, että kummat ovat hyvempiä ja kummat pahempia ihmisinä ... ?

Aikamosiin kauheuksiin sitä moni ihminen tulee melkein huomaamattaan osallistuneeksi elämänkulussa ja kulkee silti terveen nimikkeellä, että ... lääkärit ne vissitenkin osaavat seuloa, jolleivät nyt sitten itse ole ihan kuula hukassa ... sano tota joo...
Brio
Vieras
« Vastaus #8 : 05.02.05. klo 23:00:49 »

Kun minulle on vielä annettu ymmärtää, että se on parantumatonta.
Eikö tämä ole tuomitsemista?
Ihmiselle ei anneta enää mahdollisuutta?
Mancomb Seepgood
Vieras
« Vastaus #9 : 05.02.05. klo 23:10:23 »

Mutta en halua missään tapauksessa heitä tuomita.

Minä taas haluan.

Se, että heillä sattuu olemaan ihan diagnosoitavissa oleva henkinen häiriö, ei estä minua tuomitsemasta heitä ja heidän käytöstään.

"Aha, sä siis sairastat kusipäisyyttä? No, sittenhän kaikki on kunnossa!"

Olisi hauska tosiaan kuulla tämän ilmiön parannettavuudesta. Veikkaan vaan, että suurin osa tätä potevista ei joko tiedä ongelmaansa tai ei koe sitä itselleen ongelmaksi.
Pönni
Vieras
« Vastaus #10 : 05.02.05. klo 23:19:44 »

Mutta en halua missään tapauksessa heitä tuomita.

Minä taas haluan.

Se, että heillä sattuu olemaan ihan diagnosoitavissa oleva henkinen häiriö, ei estä minua tuomitsemasta heitä ja heidän käytöstään.

"Aha, sä siis sairastat kusipäisyyttä? No, sittenhän kaikki on kunnossa!"

Olisi hauska tosiaan kuulla tämän ilmiön parannettavuudesta. Veikkaan vaan, että suurin osa tätä potevista ei joko tiedä ongelmaansa tai ei koe sitä itselleen ongelmaksi.

No niimpä näkyy olevan. Vaikeaa havaita.
Ilona
Vieras
« Vastaus #11 : 05.02.05. klo 23:41:44 »

Olin vuosikausia sellaisen henkilön vaikutuspiirissä, jonka epäilin sairastavan narsistista persoonallisuushäiriötä. Luinkin asiasta paljon siinä vaiheessa kun tiedostin, että ongelma ei yksinomaan ollutkaan minun ja tuolloin sain selville tästä "sairaudesta" sen, että se on parantumatonta. Kyseinen henkilö ei tunnista olevansa sairas ja miten ihminen voi parantua sellaisesta, jota ei itse tiedosta. En mene tässä yksityiskohtiin mutta hän teki elämästäni aikanaan melkoisen karusellin. Kuulin tuolloin asiaa seuraavilta kehotuksen "Taistele tai pakene!". Taistelin aikani ja sitten lähdin pois ja nyt jälkeenpäin täytyy todeta, että olisi pitänyt lähteä jo paljon paljon aikaisemmin.
Pönni
Vieras
« Vastaus #12 : 06.02.05. klo 00:00:15 »

Minulle on vuosien saatossa muodostunut sellainenkin visio, että joku hitsin "velvoite" asua saman katon alla avioliiton kaltaisissa olosuhteissa voi ikäänkuin laukaista ... sairastuttaa ... jopa saastuttaa ihmisen mieltä, jos se on herkkää sorttia.

Mikään eläinkään ei voi hyvin vankeudessa ja oletan, että mikätahansa elikko tulisi kipeäksi jos jouisi vasten omaa tahtoaan olemaan liikaa sisätiloissa ja liian suppeassa porukassa, ehkä liian tiukassa holhouksessa, tiukoissa normeissa, jotka eivät kenties vastaa omia "normaaliuksia" ... ?

Kyseessä lenee ennemminkin kaiketi jollakintapaa sosiaalinen häiriö, kuin, että se olisi yksilöllisesti häiritsevää ?

Kulttuurillahan on ympäristötekijänä varsin merkittävä vaikutus, joten sitä ei pidä sivuuttaa milloinkaan kun puhutaan ... no ... mistä hyvänsä.

Se on ainakin takuuvarmaa tietämistä, jos väittää, ettei kukaan päätä, että nytpäs naristiseen luonne ... siis persoonallisuushäiriöön sairastun mä.
Tai vaikka päättäisikin, niin se ei riitä tartunnan saamiseksi ja sairastumiseksi.

Erottavatkohan ihmiset yleensä luonnetta ja persoonallisuutta toinen toisistaan ?

Onko esim. hinkuyskä persoonasta, vai luonteesta kiinni ?

Pönni
Vieras
« Vastaus #13 : 06.02.05. klo 00:09:50 »

Olin vuosikausia sellaisen henkilön vaikutuspiirissä, jonka epäilin sairastavan narsistista persoonallisuushäiriötä. Luinkin asiasta paljon siinä vaiheessa kun tiedostin, että ongelma ei yksinomaan ollutkaan minun ja tuolloin sain selville tästä "sairaudesta" sen, että se on parantumatonta. Kyseinen henkilö ei tunnista olevansa sairas ja miten ihminen voi parantua sellaisesta, jota ei itse tiedosta. En mene tässä yksityiskohtiin mutta hän teki elämästäni aikanaan melkoisen karusellin. Kuulin tuolloin asiaa seuraavilta kehotuksen "Taistele tai pakene!". Taistelin aikani ja sitten lähdin pois ja nyt jälkeenpäin täytyy todeta, että olisi pitänyt lähteä jo paljon paljon aikaisemmin.

Joo ... kaikki ei parane kaikista sairauksista. Elämä on tapavaa sorttia enemmin tai myöhemmin - kaikille. Ainakin vielä kun sitä ikuisen elämän-, tai kaiken fixaavaa eliksiiriä ei ole keksitty. Mutta mikään ei silti estä empatiseeraamasta sairaitakin, jotka eivät yleensä ole ns. itse hankittujen vaivojen listalla.

Muutoin ... kukatahansa voi sairastua naristiseen persoonallisuushäiriöön, jotkut vain ovat alttiimpia, koska ovat huonommalla vastustuskyvyllä varustettuja - oletan ma ?

Kamalaa takuulla, jos joutuu todellisesti mieleltään sairastuneen lähellä elämään ... tiedän sen itse. Ja tiedän mitä se on kun oma mieli on sairas. Kuinkakohan moni on huomannut, että ihmisen terveydentila ei aina ole vakaa ? Ei kenekään.
Pönni
Vieras
« Vastaus #14 : 06.02.05. klo 00:16:03 »


Laitetaampas tuosta hieman tietoa, ettei lähdetä ajelehtimaan johonkin kapakkakeskustelutyyppiseen, iltapäiväjournalismin "kusipää" virtaukseen...

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/persoonallisuus.htm

Tietoyhteiskunnassamme kun on tätä tietoa tuutit tulvillaan.



Brio
Vieras
« Vastaus #15 : 06.02.05. klo 00:20:34 »


Laitetaampas tuosta hieman tietoa, ettei lähdetä ajelehtimaan johonkin kapakkakeskustelutyyppiseen, iltapäiväjournalismin "kusipää" virtaukseen...

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/persoonallisuus.htm

Tietoyhteiskunnassamme kun on tätä tietoa tuutit tulvillaan.





Jatkan vähän aikaa kapakkakeskustelua.
Voisikohan olla niin, että on olemassa "pieniä narsisteja", "puolinarsisteja",
ja kokonaan narsisteja?
Toivottavasti ymmärsitte, mitä tarkoitin.
Pönni
Vieras
« Vastaus #16 : 06.02.05. klo 00:29:52 »

Jatkan vähän aikaa kapakkakeskustelua.
Voisikohan olla niin, että on olemassa "pieniä narsisteja", "puolinarsisteja",
ja kokonaan narsisteja?
Toivottavasti ymmärsitte, mitä tarkoitin.

Kai niitä siinä on kuin on: "Pieniä rasisteja", "puolirasisteja", "kokonaan rasisteja" ... Vaikkapa kapakat väärällään ... tai netti, jos ei päde nettiketti : )
Mancomb Seepgood
Vieras
« Vastaus #17 : 06.02.05. klo 00:31:39 »

Veikkaan vaan, että suurin osa tätä potevista ei joko tiedä ongelmaansa tai ei koe sitä itselleen ongelmaksi.

No niimpä näkyy olevan. Vaikeaa havaita.

Minun ei tarvitse sietää huonoa käytöstä keneltäkään riippumatta siitä, onko hänellä diagnosoitu persoonallisuushäiriö vai ei. Diagnoosi tai sen puute ei muuta tilannetta mitenkään. Tuomitsemalla tälläisen mielessäni en myöskään tunne polkevani kenenkään ihmisoikeuksia.
Ilona
Vieras
« Vastaus #18 : 06.02.05. klo 00:32:36 »

Kiitos Pönni linkistä. Sieltä löytyy paljon asiaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Nuo ominaisuudet tunnistan valitettavan hyvin. Kukaan, joka ei ole joutunut ko. henkilön vaikutusvaltaan, ei voi tietää mistä puhuu! Henkilö on usein hyvässä asemassa ja erittäin karismaattinen henkilö mutta kaikki on vain kuorta ja näyttelyä; oikeita tunteita ei löydy (=ei ole). Hän on manipuloinnin mestari ja saa toisen osapuolen tuntemaan itsensä syylliseksi. Lisäksi hänellä on hovinsa, joka ei koskaan näe tämän psykopaatin pimeää puolta.

Tämä kaikki on henkilökohtaisesti koettua ja on edelleenkin arka asia mutta jos joku on samassa tilanteessa niin kehotan hakeutumaan eroon ko. henkilöstä. Jos on joutunut tällaisen henkilön pyöritettäväksi suhde ei tule koskaan muuttumaan ellei psykopaatti löydä tätä ennen uutta uhria.
Pönni
Vieras
« Vastaus #19 : 06.02.05. klo 01:08:50 »

Kiitos Pönni linkistä. Sieltä löytyy paljon asiaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Nuo ominaisuudet tunnistan valitettavan hyvin. Kukaan, joka ei ole joutunut ko. henkilön vaikutusvaltaan, ei voi tietää mistä puhuu! Henkilö on usein hyvässä asemassa ja erittäin karismaattinen henkilö mutta kaikki on vain kuorta ja näyttelyä; oikeita tunteita ei löydy (=ei ole). Hän on manipuloinnin mestari ja saa toisen osapuolen tuntemaan itsensä syylliseksi. Lisäksi hänellä on hovinsa, joka ei koskaan näe tämän psykopaatin pimeää puolta.

Tämä kaikki on henkilökohtaisesti koettua ja on edelleenkin arka asia mutta jos joku on samassa tilanteessa niin kehotan hakeutumaan eroon ko. henkilöstä. Jos on joutunut tällaisen henkilön pyöritettäväksi suhde ei tule koskaan muuttumaan ellei psykopaatti löydä tätä ennen uutta uhria.

... uhria, tai apua ... Ei pidä olla noin pessimistinen : )

Useimmiten taitaa kuitenkin olla niin, että psyykkiset vammat saadaan jo lapsena - - - vai voikohan ihminen vammautua psyykkisesti myös aikuisena, niinkuin on fyysisten vaivojen kanssa ?

Joskus tapaa vanhoja tuttuja, jotka olivat ennen ja etenkin lapsena oikeinkin mukavia leikkitovereita, mutta "elämänmurjomina" hekin vain vastaan joskus tulevat ja ovat jotakin vasta vuosien esim. stressin jäljiltä.

Stressi ... se pirulainen, jota on niin mukavaa tuntea sopivana "kutinana" sopivasti kirvoittamassa toimia.
Se on kiihdytin, jota ilman emme oikein saa aina itseämme käyntiin - mutta yliannoksian se voi olla tappavaakin. Milloin itsen, milloin jonkun muun...

Jos lapsena altistuu paljolle, kovalle stressille - sellaisesta kait voi sairastua mieleltään ?
Eihän sitä aikuinenkaan tahdo kestää, jos jokin stressaa liikaa ?
Olipa se sitten liiallisen yksitoikkoista, tai vaihtelevaa.
Pönni
Vieras
« Vastaus #20 : 06.02.05. klo 01:14:06 »

Minun ei tarvitse sietää huonoa käytöstä keneltäkään riippumatta siitä, onko hänellä diagnosoitu persoonallisuushäiriö vai ei. Diagnoosi tai sen puute ei muuta tilannetta mitenkään. Tuomitsemalla tälläisen mielessäni en myöskään tunne polkevani kenenkään ihmisoikeuksia.

Voidakseen hyvin ihmisen pitää sietää yhtä, jos toistakin.

Kenenkään ei tarvitse ainakaan sietää sellaista, että nimitellään kusipääksi. Sehän se vasta huonoa käytöstä osoittaa. Itse joskus syyllistyn karrikoimaan sanoilla esim. täällä keskustelupalstalla, jotta provososin keskustelua, mutta en sanoisi ikinä IRL kenellekkään tosissani, että kusipää. *huih* Sellainenhan on tavattoman tahditonta ja loukkaavaa.

Ihmisten ymmärtäminen on edellytys kunnolliselle vuorovaikutukselle, jota ilman voi sairastua vaikka jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön.
Brio
Vieras
« Vastaus #21 : 06.02.05. klo 01:33:41 »

Kiitos, Pipa, todella hyvästä linkistä.:)

Ei ollut kyllä kovin iloista luettavaa tuo narsismi.
Minua kiinnostaa todella paljon se, että voikohan ihminen
koskaan muuttua, parantua tuollaisesta häiriöstä?
Kaikkein pahimmalta tuntuu tuo empatian puute
ja tunteettomuus.
Narsismin syyt johtuvat varhaislapsuudesta.
Ilmeisesti vanhempien epäjohdonmukaisesta
kohtelusta.
Pönni
Vieras
« Vastaus #22 : 06.02.05. klo 02:56:01 »

Kiitos, Pipa, todella hyvästä linkistä.:)

Ei ollut kyllä kovin iloista luettavaa tuo narsismi.
Minua kiinnostaa todella paljon se, että voikohan ihminen
koskaan muuttua, parantua tuollaisesta häiriöstä?
Kaikkein pahimmalta tuntuu tuo empatian puute
ja tunteettomuus.
Narsismin syyt johtuvat varhaislapsuudesta.
Ilmeisesti vanhempien epäjohdonmukaisesta
kohtelusta.

Niin ... ja lisäksi on huomioitavaa, että vanhemmatkin saattavat kärsiä huonon kohtelunsa seurauksista.... Kierre on valmis ja "oravanpyörässä juostaan", ellei joku viksu hoksaa kuinka sen vauhtia voi hiljentää ja ehkä pysäyttää.

Ihmisten ongelmat eivät koskaan ole pelkäästään yksilöistä kiinni, sillä ihminen on laumaeläin ja laumassa vastuuta voidaan jakaa kykyjen ja tarpeiden mukaan. Niistä voidaan jutella yhdessä jne.

Ihmisten kulttuureissa on monenlaisia variaatioita kanssakäymisestä ja persoonallisuushäiriöt saattavat hyvinkin olla tyypillisempiä jossakin tietyntyypisessä kulttuurissa verrattuna johonkin toiseen.
Brio
Vieras
« Vastaus #23 : 06.02.05. klo 03:25:36 »

Tämä saattaa olla rönsy ,mutta tulipa mieleeni...
Häiriökäyttäytyminen saattaa periytyä sukupolvelta toiselle ikään kuin
perintönä-ellei joku sitä katkaise.
emmi
Vieras
« Vastaus #24 : 06.02.05. klo 08:11:44 »

En tunne ketään, jolle voisin kuvitella tuon luonnehäiriön omassa lähipiirissäni. Jopa isäni, joka on kykenemätön tietynlaisiin tunteisiin ja empatiaan ei ole mielestäni lähellekkään narsisti. Mutta koska ja kun asustan internetissä, niin olen huomannut että tämä "narsismi" kuohuttaa tunteita, ja netti on pullollaan tukiryhmiä narsistin "uhreille" ja tätä sanaa viljellään innokkaasti. Narsisti teki sitä ja tätä. Ja nämä, pääasiassa naiset, puhuvat jopa omista "narskuistaan" tyyliin mun narsku oli sellanen ja joo niin munkin narsku. Ja auta armias jos yrittää kysyä joltakin, että miksiköhän eräskin ihminen käyttäytyy tällä lailla, niin aivan varmasti sieltä kaikuu kuorona, että narskuhan se on!
Mitä olen narsismista kuullut ja lukenut, niin käsitykseni mukaan siitä ei parane, koska narsisti ei tunnista itsessään vikaa ja on muutenkin kykenemätön empatiaan. Se häiriö voi tulla jos ei lapsena käy luonnollista narsistista vaihetta läpi. Lapsethan ovat luonnostaan narskuilijoita ja oppivat sitten ettei kaikkea voikaan saada. Jos joku häiritsee tämän kehityksen kulun, niin se vaihe saattaa jäädä päälle.
Sivuja: [1] 2 3 ... 9 | Siirry ylös Tulostusversio 
Näkökulman arkisto  »  Näkökulma  »  Kamari  »  Aihe: Narsistinen luonnehäiriö
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.19 | SMF © 2006-2007, Simple Machines
Sivu luotiin 0.364 sekunnissa. 16 kyselyä tietokannasta.