Tulostusversio |

[Aelita]

Olisiko tästä hyötyä... Viime aikoina on ollut esillä nämä sukupuolenkorjausprosessit ja kaikki tuntuvat tukevan näitä henkilöitä tässä hämmentävässä muutoksessa, niinkuin pitääkin. Mutta kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että sukupuolenkorjaus näyttää sukupuolen ihan erilaisessa valossa kuin esim. sukupuolitutkimus muuten on antanut ymmärtää. Nimittäin sen, että sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio. Jos sanotaan, että mieli ja ruumis ovat eri sukupuolta, ja ruumista on helpomp muokata toiseksi, niin mitä tarkoittaa, että mielellä on sukupuoli? Itse en ole koskaan ajatellut, että olisin mieleltäni jompaakumpaa sukupuolta. Nyt sitä on tietysti vaikea arvioida, mutta tuntuu että voisin ihan yhtä hyvin olla mies, eikä tuntuisi mitenkään radikaalisti erilaiselta. Osaisiko siis joku selittää, mitä tarkoittaa, kun mieli on jotain sukupuolta?


Aelita

[Jack Honest]

Nimittäin sen, että sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio.

Tämä tässä onkin niin hämmentävää. Että joku ihminen sitten kokee identiteettinsä tässä maailmassa lihansa leikkelyn arvoiseksi. Täydellisessä maailmassa ihmiset saisivat olla itsejänsä ilman kirurgisia operaatioita.

[Aelita]

Tämä tässä onkin niin hämmentävää. Että joku ihminen sitten kokee identiteettinsä tässä maailmassa leikkelyn arvoiseksi. Täydellisessä maailmassa ihmiset saisivat olla itsejänsä ilman kirurgisia operaatioita.

Siis onko se niin, että tällainen ihminen ei pysty olemaan omassa ruumiissaan, koska ympäristö ei hyväksy tietynlaista käyttäytymistä, pukeutumista ym. hänelle? Silloinhan ongelma ei ole sukupuoli vaan ympäristö. Vai onko niin, että hän ei pysty olemaan omassa ruumiissaan, vaikka ympäristö suhtautuisi miten? Nämä julkisuudessa esiintyvät ovat useimmiten miehiä muuttumassa naisiksi. Voiko tässä olla kyse vain siitä, että he eivät koe mahtuvansa siihen miehen muottiin, joka näyttää ainoalta mahdolliselta? Että jos pojatkin sais keräillä kukkia kesämekossa, ei tulisi tarvetta vaihtaa sukupuolta?


Aelita

[Jack Honest]

Että jos pojatkin sais keräillä kukkia kesämekossa, ei tulisi tarvetta vaihtaa sukupuolta?

Jos olisikin vain yksi, ihmisen, sukupuoli. Jos olisi tasa-arvo.

[Lemona]

Minusta ihmisen tarkoitus on oppia tulemaan itsensä kanssa toimeen, sellaisena mikä on. Se on karma tai läksy. Ja elinikä on hyttysen pissi maailmankaikkeudessa.
Parasta
jos siitä kasvaa pikkuisen kokonaisemmaksi ja
nähdä kauneus heikkoudessa ja
epätäydellisyydessä tarvitsevuus.

Cris Owen, se edellinen sukupuolta vaihtanut koki tosi pahan identiteettikriisin, kun sai tahtonsa läpi.

[S]

Kysymys sukupuoli-identiteetistä on edelleen nykyajan valistuneisuuden aikoinakin itsepintaisen selvittämätön mysteeri. Pelkät biologiset seikat eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Kulttuurilliset vaatimukset painottuvat tietyntyyppisiin ominaispiirteisiin, jotka ovat perinteisesti liitetty jompaankumpaan sukupuoleen yhdessä tai erikseen.

Eli tietyntyyppinen käytös & sukupuolisuuteen sidotut rooliodotukset ovat kulttuurin myötä syntyneitä ehdollistuneita ominaisuuksia, toisin sanoen aikojen saatossa kasvatuksen & erilaisten tapojen kautta tulleita ehdollistumia. Näin on luotu erilaisia poikkeamia; sekä genderiyksiä, joilla luokitellaan omaan leimalliseen karsinaansa sosiaalisessa mielessä erilailla tuntevat & kokevat identiteetit. Tämä luo yhteisöllisessä kontekstissa eriarvoisuutta, myös jossain tapauksissa syrjintää kahden sukupuolen välisessä erottelussa.

- Ehkä tulevaisuudessa toivon mukaan ei enää jaotella ihmisiä sukupuolen mukaan. Olisi vain pelkkiä yksilöitä, persoonia, omanlaisiaan sekoittuneita identiteettejä, ihmistyyppejä tarkoin määrittelemättömine ominaisuuksineen; jotka eivät olisi sosiaalisessa mielessä eriarvoisia; vaan kaikki yhdenvertaisia, tasaveroisia, tavallaan sukupuolineutraaliuteen perustuvia olemuksia, ilman biologian tai käytöskulttuurin tuomaa rasitetta?!

                                              -S-   

[drontti]

Itse en ole koskaan ajatellut, että olisin mieleltäni jompaakumpaa sukupuolta.

Sama täällä. Aivan sama.

Olisikohan ongelmana tosiaan ympäristö, joka antaa hyvin tiukat käyttäytymis-ja pukeutumissäännöt eri sukupuolille.
Jo vaatetus tuntuu olevan aika tärkeä näille sukupuolenvaihtajille. Pikkulapset pitävät varmaankin kaikki kirkkaista väreistä, mutta pojat saavat oppia jo varhain, että lapsen silmää miellyttävimmät värit on varattu tytöille. Yksi ratkaisu: ryhdytään tytöksi?

Vaikka miesten ja naisten ominaisuuksissa on keskimääräisiä eroja, hajonnassakin löytyy. Aika usein miehiä pidetään sotkuisempana sukupuolena, mutta tiedänpä useita hyvin sisäsiistejä miehiä. Naiset eivät kuulema osaa lukea karttaa, no minä olen kartanlukutaitoinen nainen, enkä tosiaan pidä itseäni väärään ruumiiseen syntyneenä siksi että en ole tollo karttojen kanssa.

[Turbo-Diesel]

Minä tunnen suurinpiirtein oman sukupuoleni, luulisin.
Siitä olisi kyllä aika karua kerrottavaa.

Minä kyllä tunnen kuuluvani omaan sukupuoleeni,
ainakin sellaisena miksi sen itse kuvittelen.
Voihan olla että muilla ihmisillä
on minun sukupuoleni ominaisuuksista
erilaisia käsityksiä kuin itselläni on.

Sitten on se toinen sukupuoli.
Siitä minä tajuan aina joskus jotain
mutta sitten huomaankin että tajusin väärin
tai etten tajunnutkaan mitään.

Nämä kolmannet ja neljännet ja viidennet sukupuolet
ja kaikki niiden sekamuodot,
ne on niin vaikeita ettei niitä jaksa edes yrittää ajatella,
ei ole oikein kiinnostustakaan,
kun se toinen sukupuolikin on niin vaikea ymmärtää.



.

[Lemona]

Minun kasvualusta oli mitä olollisin tekemään minusta sekopään.
Nykyisin kun katselen Suomen perusperhettä, tajuan kasvaneeni hyvässä perheessä.

Minun pelastus oli siskoni, joka kertoi traumastaan, jonka oli saanut selville ja työsti sitä itsessään. Itse olin liian hölmö tai hyväksikäytetty tajuamaan mitään sellaista.
Siitä alkoikin sellainen elämä, jossa olen vaan uurastanut, jaksanut, kasvanut, ymmärtänyt, etsinyt, anteeksi oppinut. Kohdannut, löytänyt ja asettunut paikoilleni ja oikeasti jopa osaan kunnioittaa vanhempiani, rakkauttaan, elämäntöitään ja persooniaan.

Ihan pari päivää sitten tajusin, että hitto, olen päässyt siitä lapsuuden traumasta kuiville. Olen kasvanut jotenkin oman kehoni kanssa yhdeksi.

Nyt varjonani on omat tekoseni.
Itselleenkin kai pitää oppia antamaan anteeksi.

Sitten kai olen valmis kuolemaan.

[delez]

Olisiko tästä hyötyä... Viime aikoina on ollut esillä nämä sukupuolenkorjausprosessit ja kaikki tuntuvat tukevan näitä henkilöitä tässä hämmentävässä muutoksessa, niinkuin pitääkin. Mutta kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että sukupuolenkorjaus näyttää sukupuolen ihan erilaisessa valossa kuin esim. sukupuolitutkimus muuten on antanut ymmärtää. Nimittäin sen, että sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio. Jos sanotaan, että mieli ja ruumis ovat eri sukupuolta, ja ruumista on helpomp muokata toiseksi, niin mitä tarkoittaa, että mielellä on sukupuoli? Itse en ole koskaan ajatellut, että olisin mieleltäni jompaakumpaa sukupuolta. Nyt sitä on tietysti vaikea arvioida, mutta tuntuu että voisin ihan yhtä hyvin olla mies, eikä tuntuisi mitenkään radikaalisti erilaiselta. Osaisiko siis joku selittää, mitä tarkoittaa, kun mieli on jotain sukupuolta?


Aelita

Se, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, on vain yksi käsitys asiasta. Se ei ole edes tieteen tämänhetkinen näkemys. Sukupuolessa on paljon sellaista, jonka sanelee fysiologia, esim. hormonitoiminta. Ja tällä en tarkoita, että hormonit määräisivät sen, kuka vaihtaa talvirenkaat. Mutta ne määräävät kuitenkin paljon.

Avauksesi sekoittaa minusta transvestismin ja transsukupuolisuuden. Mutta se on ehkä kuitenkin pieni ongelma. Nyt julkisuuden valokeilassa on kristillisen maailmankatsomuksen mies. Hänen maailmankuvassaan ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi, eli on vain kaksi sukupuolta, ei mitään siltä väliltä. Tosiasioiden valossa näin ei ole. Kristitty ottaa avuksi perisynnin käsitteen. Sukupuolikin on voinut "vaurioitua" sen vuoksi jo ennen syntymää tai hedelmöittymistä. Voi olla kromosomisto malliia XXY vaikka. Transsukupuolisuuden kohdalla on mielenkiintoista havaita, että sielun ja Jumalan kuvan (joskin täällä ajassa aina vioittuneen) olemassaoloon uskovat ovat kaikkein kiivaimmin tämänkin keskustelun yhteydessä väittäneet sukupuoleksi sitä, mitä löytyy jalkojen välistä. Ainakaan mikään sellainen ei ole heistä mahdollista, että ihminen olisi luotu yhteen sukupuoleen ja maallinen viallinen maja ilmentäisi toista. Tähän kohtaan ihmisessä perisynti ei voikaan vaikuttaa...

Transsukupuolisuuden lääketieteellisessä tutkimuksessa ollaan pitemmällä, kuin esim. homouden. On selkeitä viitteitä raskaudenaikaisen hormonitasapainon vaikutuksesta ja joidenkin aivorakenteiden erilaisuudesta. Yksiselitteinen tämäkään tieto ei ole. Mutta yhdessä sen hyvin tarkoin tunnetun seikan kanssa, että transsukupuolisuus ei millään muulla tunnetulla hoitomuodolla parane juurikaan, on päädytty auttamaan näitä ihmisiä kirurgisesti ja hormonihoidoin. Tällaisen hoidon tulokset ovat varsin hyvät. Kaikki tämä on kutakuinkin päinvastaisella tolalla, kuin psyyken ongelmissa yleensä, joissa yleensä kirurginen hoito (esim. minäkuvaa vakavasti haittaavien kauneusleikkausten kohdalla) ei useinkaan auta. Transsukupuolisten kohdalla on toisin. Potilas on yleensä toimintakykyisempi ja onnellisempi ja tyytyväinen hoidon jälkeen, mutta hoitoa tarvitsevilla ja sitä ilman jääneillä on hälyttävän korkea itsemurhariski.

Itse hoitoon pääsy on tehty erittäin hankalaksi. Erotusdiagnoosin (suljetaan pois kaikki muut mielen ongelmat) jälkeen potilas elää kontrolloidusti tosielämässä ympärivuorokautisesti tulevan sukupuolen mukaisessa roolissa vähintään vuoden. Hoitoon ei siis pääse heppoisesti, ja uuden sukupuolen vaatteisiinkin ehtii tutustua. Transvestiitit erottuvat joukosta helposti pois.

Omassa tuttavapiirissäni on transsukupuolisia. Heidän perheensä ja vanhempansa todistavat järjestään, miten lapsi on pienestä asti luullut olevansa vastakkaista sukupuolta. Tuttavani ovat Olli Aaltoa 20-25 vuotta nuorempia. Sukupuoliroolit ovat olleet heidän lapsuudessaan vapaampia, eikä naimisiin tai pappisseminaariin ole tarvinnut hakeutua. Silti ennen diagnoosia eletty elämä on ollut usein painajaismaista monine itsemurhayrityksineen. Diagnoosin jälkeen hämmennys on hiljalleen vaihtunut selkeyteen.

Itse en ole transsukupuolinen enkä siksi osaa hyvin eläytyä näiden ihmisten asemaan. Mutta läheisten ystävyyssuhteiden myötä olen kyllä siinä käsityksessä, että varsin vakavasta ja millään muulla tavalla korjaamattomasta, hämmentävästä ja kummallisesta asiasta on kyse. Sellaisesta, joka ei vain omia reaktioita miettimällä avaudu. Eikä niitä terveydenhuollon resurssejakaan tällaiseen asiaan ilman vakavaa pohdintaa uhrata.

[drontti]

Tuli mieleen, joissakin tilanteissa eläimetkin osaavat muodostavat laumoja sukupuolen mukaan.
Arvaus täydellisen tietämättömyyden pohjalta, aivoissa on jokin erityinen varhain toimintansa aloittava infoyksikkö siitä, kumman sukupuolen laumaan kuuluu sosiaalisissa tilanteissa & kumman sukupuolen elkeitä tulee omaksua? Ei tarvitse olla tietoista. Siinä voisi joskus olla "väärää infoa", joka ei vastaa biologista sukupuolta?
En ole varma, onko tässä mitään ideaa miltään kannalta, mutta kirjoitinpa kuitenkin.

[Gingston]

Että jos pojatkin sais keräillä kukkia kesämekossa, ei tulisi tarvetta vaihtaa sukupuolta?

Jos olisikin vain yksi, ihmisen, sukupuoli. Jos olisi tasa-arvo.

Eikö tasa-arvo kestä erilaisuutta?

[Renttu]

Tuli mieleen, joissakin tilanteissa eläimetkin osaavat muodostavat laumoja sukupuolen mukaan.
Arvaus täydellisen tietämättömyyden pohjalta, aivoissa on jokin erityinen varhain toimintansa aloittava infoyksikkö siitä, kumman sukupuolen laumaan kuuluu sosiaalisissa tilanteissa & kumman sukupuolen elkeitä tulee omaksua? Ei tarvitse olla tietoista. Siinä voisi joskus olla "väärää infoa", joka ei vastaa biologista sukupuolta?
En ole varma, onko tässä mitään ideaa miltään kannalta, mutta kirjoitinpa kuitenkin.

Transseksuaalisuutta esiintyy kaikissa kulttuureissa; homoutta läpi nisäkäskunnan. Prosenttiosuuksia en tähän muista mutta ne ovat melkolailla vakiot kulttuureista riippumatta. Mutta sama koskee raiskauksia. Niitä tapahtuu kaikkien eläimien ja hyönteistenkin parissa. On jopa hyönteislajeja, joissa koirailla on  kehittynyt apuraajat vain raiskausta varten. Noh, vastaavasti vaikkapa rukoilijasirkkanaaraat napostelevat koiraat aktin jälkeen suihinsa; mehiläisillä kuhnureiden käy lopulta hassusti.
 Itse näkisin, että luonto alituiseen ja aktiivisesti testaa parasta lisääntymistapaa, mistään moraalisista seurauksista piittaamatta. Me ihmiset näitä tapahtumia arvotamme ja pohdimme, mutta luonto antaa moraalille piut ja paut.
 Tuolla aikaisemmin kirjoitit pukeutumisesta. Tapa joka edelleen länsimaissa jossain määrin vallitsee on se "tytöille punaista, pojille sinistä" -koodi. Se juontaa - yllätys yllätys - uskonnosta. Keskiajalla uskottiin jostain syystä, että Paholainen karttaa sinistä väriä. Poikavauvat ryhdyttiin tuolloin vaatettamaan sinisiin nuttuihin. Tytöt punaiseen vain sen vuoksi, että se erottuu mahdollisimman hyvin sinisestä! Vastaavasti kohteliaana pidetty tapa, jossa mies aukaisee naiselle oven on alun perin kaikkea muuta kuin kohteliaisuus. Renessanssin(kin) aikana hoveissa tapahtunut juonittelu ja salamurhat olivat tovin jopa vallitseva trendi. Miehet alkoivat tuolloin päästää naiset edellään sisään siitä pelosta, että oven takana saattoi väijyä salamurhaaja.
 Aelitan esittämä väite "sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio" on juurikin sitä telaketjufeminismistä ammentavaa hourintaa, jota tämän päivän feminismi ei käsittääkseni edes enää allekirjoita. Kuten ei kuuluisikaan. Voi noin salaa toivoa, mutta eivät faktat siitä muuksi muutu.

[Aelita]

Aelitan esittämä väite "sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio" on juurikin sitä telaketjufeminismistä ammentavaa hourintaa, jota tämän päivän feminismi ei käsittääkseni edes enää allekirjoita. Kuten ei kuuluisikaan. Voi noin salaa toivoa, mutta eivät faktat siitä muuksi muutu.

Anteeksi nyt vain, mutta peräisin pientä tarkkuutta muiden referoinnissa. Ensinnäkin lause oli "sukupuoli on ennenkaikkea sosiaalinen konstruktio" eikä "vain". Toiseksi se ei ole minun väite, kuten tekstin lukemisesta voi päätellä vaan se käsitys, minkä sukupuolitutkimus on antanut. Ja biologista sukupuolen perustaa en edes maininnut, koska oletan että se on aika itsestäänselvyys.

Olen itse siis alunperin ollut siinä käsityksessä, että sukupuoli on biologis-sosiaalinen ilmiö, mutta että olisi näistä riippumaton psykologinen sukupuoli, on minulle uutta ja tullut vasta näiden sukupuolenkorjaustapausten myötä. Mietin, että voisiko siis olla mahdollista, että on olemassa neutraali mieli, joka sopeutuu siihen sukupuoleen, joka biologia ja sosiaalinen ympäristö antavat, ja että sen lisäksi olisi nais- tai mies-mieli, joka ei sopeudu kuin vain siihen yhteen, jolloin biologiaa ja sosiaalista ympäristöä täytyy muuttaa.


Aelita

[Renttu]

Pahoittelen erhettäni. Tarjoan selitykseksi sen, että olen törmännyt lauseeseen tuossa "vain" -muodossa niin usein, että olin näköjään jo ehdollistunut siihen. Hyi, hyi. Hyvin tiedän myös enkä semmoista väittänytkään, että sinä olisit sen keksinyt. Mikäli tämä selitys pahoitteluineen ei vielä tyydytä, minua saa haukkua kokolihaa syöväksi heteromieheksi ja ruoskia rintaliiveillä, knjäh!
 Luonnonvalinnassa varmasti vallitsisi täysin toisentyyppinen lisääntymistapa ja lajityypilliset käytöskoodit, mikäli se jokin toinen (Vaikkapa sitten kaksineuvoisuus) olisi tehokkaampi keino. Hormonitoiminta ja siitä aiheutuvat rakenteelliset eroavaisuudet niin kehossa kuin aivoissakin sukupuolisuuttamme muokkaavat, loppu kuuluneekin sitten kulttuurievoluution pariin.
 
 

[pomo]

Olen itse siis alunperin ollut siinä käsityksessä, että sukupuoli on biologis-sosiaalinen ilmiö, mutta että olisi näistä riippumaton psykologinen sukupuoli, on minulle uutta ja tullut vasta näiden sukupuolenkorjaustapausten myötä. Mietin, että voisiko siis olla mahdollista, että on olemassa neutraali mieli, joka sopeutuu siihen sukupuoleen, joka biologia ja sosiaalinen ympäristö antavat, ja että sen lisäksi olisi nais- tai mies-mieli, joka ei sopeudu kuin vain siihen yhteen, jolloin biologiaa ja sosiaalista ympäristöä täytyy muuttaa.

Juurikin näin . Tulevaisuudessa kun aivoteknologia kehittyy voidaan muuttaa mieltä eli aivojen rakennetta
siten että mieli tyytyy siihen ruumiiseen joka on tarjolla. Aivot ikään kuin ohjelmoidaan uudelleen.

[Henry]

Mutta kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että sukupuolenkorjaus näyttää sukupuolen ihan erilaisessa valossa kuin esim. sukupuolitutkimus muuten on antanut ymmärtää. Nimittäin sen, että sukupuoli on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio.

Jos mielen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, niin kuka on konstruoinut "väärän" mielen biologiseen sukupuoleen? Jos kerran tytöt ja pojat sosiaalistetaan omaa sukupuoleensa, niin eihän väärään sukupuoleen konstruoitumisen pitäisi olla edes mahdollista. Ellei sitten ole niin, että väärä mieli on seurausta biologiasta, eikä sosiaalisista voimista.

Jos väärä mieli on sosiaalinen konstruktio, niin eikö se sitten pitäisi konstruoida pois sosiaalistamalla henkilö uudestaan mieleltään oikeaan sukupuoleen (eikä leikkaamalla). Näyttää kuitenkin siltä, että mielen väärää sukupuolta ei ole mahdollista konstruoida uudestaan, mikä viittaa siihen, että kyseessä on biologinen fakta, jota ei voi tuottaa pelkällä sosiaalistamisella.

[pomo]

Jos mielen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, niin kuka on konstruoinut "väärän" mielen biologiseen sukupuoleen? Jos kerran tytöt ja pojat sosiaalistetaan omaa sukupuoleensa, niin eihän väärään sukupuoleen konstruoitumisen pitäisi olla edes mahdollista. Ellei sitten ole niin, että väärä mieli on seurausta biologiasta, eikä sosiaalisista voimista.

Väärä mieli olisi tässä ikään kuin ottanut eri hatun kuin sen piti ottaa.

Jos väärä mieli on sosiaalinen konstruktio, niin eikö se sitten pitäisi konstruoida pois sosiaalistamalla henkilö uudestaan mieleltään oikeaan sukupuoleen (eikä leikkaamalla). Näyttää kuitenkin siltä, että mielen väärää sukupuolta ei ole mahdollista konstruoida uudestaan, mikä viittaa siihen, että kyseessä on biologinen fakta, jota ei voi tuottaa pelkällä sosiaalistamisella.

Mutta tulevaisuudessa uusi sukupuoli voidaan konstruioida uudelleen suorittamalla ns.aivohypnoosi.

[Pitkis186]

Hei kaikki.

Olen jo hieman väsynyt selittämään transsukupuolisuutta ns. taviksille, mutta jos nyt vielä tämän kerran. Tavis ei voi tietenkään tietää miltä tuntuu kun aivot ja kroppa on eri sukupuolta keskenään. Ihan sama kuin rikas ei tiedä mitä on köyhyys ja jopa väittää, ettei raha ole tärkeää. Eikä terve ihminen edes huomaa kroppaansa. Sairas kyllä tuntee. Samoin kun sukupuoli on ok, sitä ei edes huomaa ja voi hyvin ajatella, että voisi olla toistakin sukupuolta, mitäs sitten?
Näin onkin, on ihan yhtä hyvää olla mies tai nainen, mutta ei ole hyvä olla transsukupuolinen, jolla on kehossaan sukupuoliristiriita (jota siis tavis ei voi kuvitella). Kyseinen ristiriita ilmeisesti on neuroperäinen, eli aivot on eri sukupuolta kuin syntymässä määritelty sukupuoli. Tästä voi olla myös fyysisiä ja pahojakin oireita. Itse sain murrosiässä astman joka paheni vuosi vuodelta kunnes pääsin sukupuolenkorjaukseen. Kolmisen kuukautta sen jälkeen kun hormonitasot vastasivat naisen hormonitasoja oireet katosivat, eivätkä ole tulleet takaisin. Siitä on nyt jo lähes 10 vuotta. Kolme lääkäria kertoi minulle, että olen testosteroniallergikko. Mikä taas johtuu siitä, että naisaivoni hylkivät mieshormonia ja lähettävät tällä tavoin protestinsa. Kuulemma en ole ainoa tapaus. Sukupuolirooli voi olla sosiaalinen konstruktio, ihan totta, ja ihan mielelläni olisin mieskin, mutta kun en nyt vaan ole.
Lopuksi korjaisin yhden tilastoharhan: naisesta mieheksi-sukupuolenkorjaajia on nykyään enemmän kuin miehestä naiseksi. He vain eivät ole sattuneet niin paljon julkisuuteen.
Nyt korjauksen jälkeen ei sukupuoli enää "tunnu". Olen vain ihminen ja saatan kohta jopa uskoa esittämäänne harhaan, että voisin olla mieskin. Tiedän tosin kokemuksesta että minä en voi sitä olla, mutta JOS olisin syntynyt tavismieheksi niin varmasti voisin.

[Pitkis186]

Sukupuolen osa-alueet ovat seuraavat:

- Koettu sukupuoli eli aivosukupuoli on se mitä ihminen oikeasti on

- Geneettinen sukupuoli ilmenee kromosomeista, siellä on paljon variaatioita, joita nimitetään yhteisnimityksellä intersukupuoliset.

- Hormonaalinen sukupuoli näkyy hormonitasoissa: hormoneilla on suuri merkitys paitsi sekundääristen sukupuoliominaisuuksien synnyttäjänä ja ylläpitäjänä myös henkisellä puolella. Oman sukupuolen hormonit tukevat itsetuntoa ja tiettyjä ominaisuuksia, väärät aiheuttavat pahaa oloa, masennusta ja psykosomaattisia oireita kuten allergiaa ja astmaa. Oikea ja väärä siis verrattuna aivosukupuoleen.

- Sosiaalinen sukupuoli eli miten henkilö koetaan sosiaalisissa verkostoissa.

- Juridinen sukupuoli eli onko henkilö merkitty väestörekisteriin mieheksi vai naiseksi. Tästä määräytyy se miten yhteiskunta suhtautuu henkilöön ja se heijastuu mm. henkilötunnuksessa ja etunimissä. Miehet joutuvat kutsuntoihin, naiset mammografiaseulontaan, kumpikin eri huoneisiin sairaaloissa ja eri vankiloihin yms.

- Fyysinen sukupuoli eli se jalkoväli. Sikiökaudella sekä pojat että tytöt ovat samanlaisia, sitten poikien emätin sulkeutuu ja syntyessä on yleensä jo se pieni ero havaittavissa. Ei kuitenkaan aina. Miehen ja naisen elinten "rakennusaineet" ovat kuitenkin niin samat, että niitä voidaan onnistuneesti uusiokäyttää leikkauksessa.


Kuten tästä ilmenee kyse on monitahoisesta asiasta, mitä tavis ei useinkaan tule edes ajatelleeksi.

[Aelita]

Kuten tästä ilmenee kyse on monitahoisesta asiasta, mitä tavis ei useinkaan tule edes ajatelleeksi.

Kiitos kuitenkin, että vaivauduit selittämään näitä asioita meille taviksille! Minun ihmiskäsitykseeni kyllä sopii erinomaisesti, että on olemassa psyykkinen sukupuoli (ilmeisesti se siis liittyy aivokemiaan tai aivojen rakenteeseen jopa?), joka on erillinen biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta. Käsitän asian niin, että aivokemia ei sovi yhteen sukupuoli(hormoni)kemian kanssa (öh, näin epäasiantunevasti ilmaistuna...).

Eli mielen sukupuoli ei siis olekaan joustava vaan se on jokin tietty, ja useimmilla se vain sattuu täsmäämään sen hormonaalisen sukupuolen kanssa.

Tämä vahvistaa entisestään käsitystäni siitä, että henkisetkään sukupuolierot eivät ole ensisijassa sosiaalisen manipulaation seurausta, kuten monessa feministisessä keskustelussa on väitetty. SETA:nkin sivuilla lukee, että "Miehiä sosiaalistetaan erilaiseen olemisen, tekemisen, ajattelun, tuntemisen ja vuorovaikutuksen tapaan kuin naisia." Tietysti uskon, että sosiaalinen konteksti vaikuttaa myös, mutta ei se sentään "tee" miehiä ja naisia. Ei ihmisiä niin helposti manipuloida. Kyllä se oma suhtautuminen ja omat mieltymykset puskevat läpi aika helposti.


Aelita

[Pitkis186]

Tuo kasvatuksen merkityksen ylikorostaminen oli muodissa pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Uskottiin, että kasvatuksella voidaan luoda "uusi ihminen", miksei sitten vaikkapa hävittää sukupuolierot.
Osoituksena, että lasta ei voi kasvattaa tytöksi tai pojaksi on yksi tunnettu keissi Yhdysvalloissa. Poikavauva oli tapaturmaisesti menettänyt peniksensä ja lääkärit kehottivat vanhempia kasvattamaan lapsen tytöksi ja olemaan koskaan kertomatta lapselle koko tapauksesta. Näin sitten tapahtuikin ja tapausta alettiin jo pitää kasvatusideologian riemuvoittona kunnes lapsi murrosiässä ilmoitti olevansa poika eikä mikään tyttö. Mistä ihmeestä lapsi oli sen saanut selville? Kukaan ei ollut ikinä hiiskahtanutkaan vauvaiän tapauksesta. Selityksenä on sukupuolittuneet aivot, ne kertoivat lapselle, että sinä olet poika, vaikka koko maailma pitää sinua tyttönä. Niinpä poika kävi läpi sukupuolenkorjausprosessin aivan kuten transsukupuolinen.
Siitä miten aivojen sukupuolittuminen tapahtuu on olemassa teoria: sikiökaudella jossain vaiheessa tietty testosteronisysäys äidiltä sikiölle jää pois, tuloksena tyttöaivot. Sysäys tapahtuu, tuloksena poika-aivot. Normaalitilanteessa sikiön geeniperimä laukaisee hormonisysäyksen oikein ja virheitä tapahtuu aniharvoin. Mutta tapahtuu.
Lapsen aivot ovat sukupuoliasian suhteen ikäänkuin puolittaisessa lepotilassa kunnes murrosiässä nouseva hormonitoiminta "kytkee virran" valmiiseen viritykseen. Ja jos virta ja viritys ovat eri paria tulee suuria ongelmia, henkisiä ja fyysisiä.
Lapsi kyllä tietää onko poika vai tyttö jo paljon aikaisemmin. Itse muistan sanoneeni viisivuotiaana isälleni että oikeasti minä olen tyttö. Ja sain selkäsaunan. Siitä opin, että asia on tabu ja keskustelin siitä eteenpäin asiasta vain Jumalan kanssa. Ja murrosiässä alkoi epätoivon ja astman aika...

[isil]

Kiitos paljon pitkikselle viesteistäsi. Ne todella auttavat ymmärtämään ihmistä ja itseäni hiukan laajemmin. Sukupuolen olemus on "kummitellut" mielessäni viime aikoina.

Ja se, että asia on tabu, on muuttuva vauhdilla kun ihmiset tuntevat edes hiukan taustoja. Puhuminen on  kovin paljon helpompaa, kun on jotain mistä ammentaa.

[Äitee]

Sosiaalinen ja syntymäsukupuoli ei ilmeisesti silloinkaan auta, jos hormonaaliseen todellisuuteen puututaan kovin voimakkaasti, esimerkkinä DDR:n dopingtulos Heidi Krieger.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Andreas_Krieger

[Pitkis186]

Katsoin sen ohjelman DDR:n naisurheilijoista ja arvelen, että Heidi Krieger oli loppupeleissä transsukupuolinen. Suurin osa ohjelman tytöistä oli kokenut tuputetut mömmöt vastenmielisinä ja epäilyttävinä. Ja lopulta kieltäytyivät niistä. Heidi sanoi itsekin ohjelmassa, että jossain vaiheessa hän huomasi olevansa mies ja tarkoitti sillä ilman muuta identiteettiään, ei pelkästään kehoaan.
Eli mitä haluan tässä sanoa on, että sattumoisin Heidin piilevä transsukupuolisuus ja DDR:n urheiluvalmennus kohtasivat tässä tapauksessa.