Tulostusversio |

[Vaitvitvitn]

Oletetaan, että lapsettomalta parilta kuluu kuussa vuokra (600-800 euroa) mukaan laskien 1200 euroa. Tällainen summa mahdollistaa perusmukavan elämisen ja maittavan ruoan. Oletetaan edelleen, että lapsettoman parin nettotulot kuukaudessa ovat 3400 euroa. Säästöön jää siis joka kuukausi 2200 euroa eli vuodessa reilut 26 000 euroa. Tästä voidaan vähentää lomailuun ja harrastuksiin kuluvina 6000 euroa, jolloin vuosittaiseksi säästöksi jää 20 000 euroa. Kymmenessä vuodessa säästöä siis kertyy 200 000 euroa ja 20 vuodessa 400 000 euroa. Jos säästöt vielä onnistuu sijoittamaan viisaasti, summa sen kuin kasvaa.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan opiskelujen loputtua ja tulojen moninkertaistuessa monilla rahapula pikemminkin syvenee kuin helpottaa. Jotenkin tämä liittyy ihmisen kivikautisiin aivoihin, eikö liitykin? Mihin ihmiset saavat rahansa tuhlattua? Kymmenessä vuodessa olisi täysin realistista säästää omakotitalo, mutta eipä se näytä onnistuvan, vaan velkaa on otettava isoja lukuja.

[Kopek]

Kymmenessä vuodessa olisi täysin realistista säästää omakotitalo, mutta eipä se näytä onnistuvan, vaan velkaa on otettava isoja lukuja.

Mielenkiintoinen kysymys. Yksi mahdollinen vastaus on se, että jos toinen perheen puoliso tuhlaa kaiken liikenevän rahan joka tapauksessa, miksi toinenkaan yrittäisi säästää. Eikö hän silloin enemmänkin yritä saada omaa osuuttaa tuhlattavaksi menevästä rahasta ja tuhlaa itsekin.

Tuo pätee ehkä niissä tilanteissa, joissa eletään ns. kädestä suuhun, eli kaikki raha menee päivittäiseen kulutukseen. Mutta jos kaikki raha ei kulu päivittäisessä käytössä,  pariskunta voi alkaa tuhlata sitä yhdessä. Yksi kohde voi olla esimerkiksi auto. Siihen saa menemään paljon rahaa jos haluaa.

Itse olen luonteeltani mielestäni (elinikäinen pienituloisuus on ilmeisesti vaikuttanut) varsin pihi, ja yritän aina maksimoida rahalla saamani hyödyn. En mielelläni maksa mistään sellaisesta, jota en tarvitse, tai jonka voi saada jostakin ilmaiseksi, tai joka ei ole tai jonka tuottamisessa ei käytetä konkreettista materiaa.

Esimerkiksi autojen kyseessä ollen, en näe mielekkääksi uuden kalliin auton ostamista velaksi tai muutenkaan, koska auton hinnassa maksaa ostajan kannalta suurelta osin aineettomasta statuksesta, jolle minä annan jossakin tapauksessa jopa negatiivisen arvon (uusi Nissan Almera tai Toyota Corolla talomme pihassa heikentäisi sitä imagoa, minkä haluan liittää itseeni).  Jos päämääränä on liikkua ja maksaa liikkumisesta mahdollisimman vähän, halpa käytetty auto täyttää tämän tavoitteen - ja rahaa jää muuhun.

[Vaitvitvitn]

Itse olen luonteeltani mielestäni (elinikäinen pienituloisuus on ilmeisesti vaikuttanut) varsin pihi, ja yritän aina maksimoida rahalla saamani hyödyn.

Olen samanlainen. Pihiys ei ole minulle arvo sinänsä, mutta kun pohtii, tarvitseeko tavaraa ihan oikeasti, mikä sen hyöty on suhteessa jo omistamaansa ja mikä on sen oletettu kestoikä ja sen perusteella arvioitu vuosittainen kustannus, niin yllättävän harvoin ostotarve ilmenee.

[vulpes]

Olen samanlainen. Pihiys ei ole minulle arvo sinänsä, mutta kun pohtii, tarvitseeko tavaraa ihan oikeasti, mikä sen hyöty on suhteessa jo omistamaansa ja mikä on sen oletettu kestoikä ja sen perusteella arvioitu vuosittainen kustannus, niin yllättävän harvoin ostotarve ilmenee.

Näin minäkin ajattelen, eli ostan vain sellaista mitä tarvitsen. Tämä nuukailu taitaa olla vanhemmilta opittu tapa, eikä se liity niinkään vaurauteen.
Nykyäänkin, vaikka rahaa on runsaasti käytettävissä tapa säästää ja jätää turha ostamatta on minulle luontainen.
Eli tuhlaaminen vaatii minulta "ponnistelua"  ::).

[Kopek]

Nykyäänkin, vaikka rahaa on runsaasti käytettävissä tapa säästää ja jätää turha ostamatta on minulle luontainen.
Eli tuhlaaminen vaatii minulta "ponnistelua"  ::).

Tarkoittaako säästäminen pankkitilin kartuttamista jotain tiettyä tavoitetta varten - vai pelkästään kartuttamista? Ja mitä käytännön hyötyä rahasta on, jos sen olemassaolo näkyy vain numeroina tiliotteessa?



 

[Vaitvitvitn]

Ja mitä käytännön hyötyä rahasta on, jos sen olemassaolo näkyy vain numeroina tiliotteessa?

Säästäminen mahdollistaa joillekin suuria valintoja, jotka parantavat merkittävästi heidän elämänsä laatua. Elämänlaatua parantavat valinnat voi toki tehdä arjessakin, mutta usein sellainen elämä on rihkamaista ja sillä on sama vaikutus kuin ylettömällä karkin syönnillä. Muutama ensimmäinen maistuvat hyvältä, mutta sen jälkeen rupeaa ällöttämään.

Lisäksi riittävä määrä rahaa tarjoaa jonkin verran turvaa ja vapautta.

[Hayabusa]

Yksi säästämisen muoto ns. pahan päivän varalle säästäminen. Sen tarkoitus on turvata puskurirahasto yllättävien tilanteiden varalle. Se antaa myös paremma mahdollisuuden valita mitä tekee. Jopa suuremman riskinoton, koska pahan päivän rahasto tulee avuksi, jos hanke epäonnistuu.

[vulpes]

Rahaa voidaan pitää myös ns. niukkuushyödykkeenä, eli sen puuttuminen aiheuttaa hankaluuksia.
Lisäksi sopiva puskuri yllättäviä menoja varten antaa mielenrauhaa.

[Hippi]

Minä olen ihan pienestä lapsesta asti olla roopeankka. Säästin lapsukaisena saamani karkkirahat, tai ainakin osan niistä. Minulla oli lopulta pikkuhiluina melkoinen summa ja joskus lainasin siitä äidille, jotta raatiin ruokaa pöytään vielä vanhempien tilipäivän allakin. Ilmeisesti vanhempien keskenään käymät puheet rahan niukkuudesta vaikuttivat minuunkin niin, että arvelin olevan hyväksi säästellä.

Vararahaston kerääminen oli ensimmäisiä asioita, mitä tein päästyäni töihin. Sen jälkeen alkoi asunnon alkupääoman säästäminen ja lopulta lainan maksu. Jatkuvassa niukkuudessa eläminen on opettanut tyytymään hyvinkin kohtuulliseen. Nyt, kun asunto on ollut omana jo kauan ja lapsia ei ole enää elätettävänä, olisi varaa tuhlata, mutta en ole sitä taitoa koskaan oppinut. Vieläkin yllätän itseni jatkuvasti kaupassa niin, että olen jo ottanut jonkin ostaakseni, mutta laitankin pois todeten, etten sitä välttämättä tarvitsekaan.

Jotenkin tuntuu, että kaltaisiani on kuitenkin enemmän kuin niitä, jotka eivät pysty säästämään tai ainakin pitämään tuloja ja menoja oikeassa suhteessa keskenään. Kädestä suuhun eläjistä ja ylivelkaantuneista vaan pidetään enemmän ääntä. Tässä puhun siis tavallisista tulonsaajista. Eri juttu sitten on ne, jotka jäävät yllättäen tulottomiksi tai tulotaso oleellisesti laskee.
 

[Ihmenuorukainen]

Säästämiseen voisi sanoa: siperia opettaa. Eräs naispuolinen sukulaiseni kuoli, siitä on jo vuosia, ja hänen asuntonsa kaapeista löytyi mm. satoja siististi viikattuja muovikasseja ja -pusseja. Nykysukupolviset eivät ole joutuneet koskaan todella ahtaalle, siis sellaiseen tilanteeseen jossa muovikassikin olisi riittävän arvokas säästettäväksi pahan päivän varalle.

Tietysti persoonallisuudessakin on eroja - pakkoneuroottisuuteen taipuvainen voi olla suorastaan pihi jopa yltäkylläisyyden keskellä. Tiedän tapauksen kyllä... Hauskoja esimerkkejä olisi, mutta ei viitsi sukulaisten yksityisasioita paljastaa.

[KP]

Säästämiseen voisi sanoa: siperia opettaa. Eräs naispuolinen sukulaiseni kuoli, siitä on jo vuosia, ja hänen asuntonsa kaapeista löytyi mm. satoja siististi viikattuja muovikasseja ja -pusseja.

Mitä (uusiutumattomien luonnonvarojen ja oman rahan) säästämistä tuo on? Säästämistä on muovikassien käyttäminen uudelleen niin, että uusia ei tarvitse ostaa. Siis niin kauan kuin kassi kestää ja on siisti. Aivan lopuksi moneen kertaan käytetty kassi palvelee roskapussina.

Vaikka tavaratalot tyrkyttävät ilmaisen muovikassin joka ainoan ostoksen mukaan, sitä ei ole pakko ottaa. Ruokakaupassa muovikassikin maksaa mutta ostoksille mukaan voi ottaa kauppakassin, jolloin ei tarvitse ostaa muovikassia. Näin minä teenkin. Kerran kävi niin, että kassapoika veloitti ehkä jotenkin itsestäänselvyytenä pitämänsä muovikassin hinnan, minkä minä huomasin vasta kotona.

[Hippi]

 
Minun täytyy välillä oikein urakalla tyhjennellä kaappeja sinne kertyneestä "tätä voi varmaan vielä johonkin käyttää" -krääsästä.

Vaatevarastoni koostuu päivittäiskäytössä olevien lisäksi eriasteisesti kuluneista vaatteista. On "kotivaatteita" ja surullisin ryhmä "siivousvaatteita". Nuo kotivatteet ovat todellisessa käytössä, mutta niissä ei juurikaan kehtaa mennä ovea avammaan, jos ovikello soi; eli päälle on vedettävä jonkinlainen kaapu. Siivousvaatteita voisi nimittää lumpuiksi. Sitä paitsi en ole vielä kertaakaan vaihtanut vaatteita aloittaakseni siivouksen. Kotivaatteet ovat ihan sopiva valinta myös siivoukseen.

Tiesittekö, että puhkikuluneista vanhoista lakanoistakin voi vielä tehdä jotain? Ainakin niitä olen varastoinut sille varalle, että keksin joskus, mitä niistä voisi tehdä. Onhan niissä etenkin reunoilla vielä ihan hyvää kangasta. Niitä tosiaan voi käyttää koekappaleen ompeluun, jos on itse piirtänyt kaavat. Näin kalliilla hankittu kangas ei mene hukkaan, jos kaavassa on virhe. Pitäisi vain alkaa itse ommella vaatteita, jotta saisi ne lakanat käytettyä. Siinä on vain ongelma, että kaupasta saa valmiit vaatteet halvemmalla.

Elintarvikkeiden mukana tulee valtava määrä hyviä lasisia ja muovisia purkkeja ja kippoja, joita voi käyttää johonkin. Voi, kyllä, mutta ongelma on siinä, että kippoja tulee enemmän kuin niille on käyttöä, joten niitä kertyy kaappeihin. Etenkin ne muovikipot on kaiketi tarkoitettu kertakäyttöiseksi, mutta ne kestävät kymmeniä käyttökertoja, joten eihän ne mihinkään kulu - lisääntyvät lisääntymistään. Sama juttu erilaisten pahvilaatikoiden kanssa.

Pahvilaatikoita lukuunottamatta kaappien siivouksen tuotokset menevät sitten sekajätteeseen, kun eri materiaaleille ei ole kierrätyspistettä kohtuullisen matkan päässä.

[Äitee]

puhkikuluneista lakanoista saa hyvää poppanakudetta

[Ihmenuorukainen]

Elintarvikkeiden mukana tulee valtava määrä hyviä lasisia ja muovisia purkkeja ja kippoja, joita voi käyttää johonkin. Voi, kyllä, mutta ongelma on siinä, että kippoja tulee enemmän kuin niille on käyttöä, joten niitä kertyy kaappeihin. Etenkin ne muovikipot on kaiketi tarkoitettu kertakäyttöiseksi, mutta ne kestävät kymmeniä käyttökertoja, joten eihän ne mihinkään kulu - lisääntyvät lisääntymistään. Sama juttu erilaisten pahvilaatikoiden kanssa.

Mää oon joskus miettiny tätä, että jossain Taka-Afrikan vaihtopörssissä tämmöiset kipot ja kupit olisivat haluttua tavaraa - parempi niistä olisi juoda ja syödä kuin teräväreunaisista säilyketölkeistä... Ja meille ne on vain "roskaa", joka "täytyy" viedä jonnekin muualle!

[Hayabusa]

Lähikiinalaisen take-away-rasiat ovat palvelleet aivan loistavasti marjojen pakastuksessa. Hakkaavat käytettävyydessä spesiaalirasiat mennen tullen. Ainoa miinus on kansien ajoittainen hajoaminen rajusti käsiteleltäessä.

[nozick]

TV, pesukone, tietokone, nettiliittymä, huonekaluja, ulkomaanmatka, kotivakuutus, DVD-soitin, elokuvia, lehtiä, puhelinliittymä, vaatteita, kenkiä, kuntosalijäsenyys, auto, autovakuutus, sanomalehti, aikakauslehtiä, kirjoja, tietokonepelejä, rahapelejä, alkoholia, ravintolaruokaa, tupakkaa, ...

Rahareikiä on todella helppo keksiä ja lisäksi monissa asioissa kustannustaso on helppo kymmenkertaistaa niukasta opiskelijabudjetista. Edullinen laverisänky ja vaahtomuovipatja maksaa alle kymmenesosan Hästensin runkopatjaan verrattuna.

Kuluttaminen tuottaa useimmille ihmisille mielihyvää. Lähes kaikki tuntemani naiset nauttivat ostoksilla käymisestä. Miehet taas nauttivat auto- ja harrastelehtien lukemista. Tavaroilla hekumoinnista harrastelehdissäkin on suurelta osin kysymys.

Joko tässä ketjussa puijataan tai sitten keskustelijat ovat hyvin epätyypillisiä. Kukaan ei näytä tunnustautuvan kädestä suuhun eläväksi kuluttajaksi. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin melko huonoja säästämään. He pystyvät siihen vain puolittaisen pakon avittamana: asuntolainan kuukausierä on pakko maksaa.

[socrates]

Oletetaan, että lapsettomalta parilta kuluu kuussa vuokra (600-800 euroa) mukaan laskien 1200 euroa. Tällainen summa mahdollistaa perusmukavan elämisen ja maittavan ruoan.

Tämä ei kyllä päde yleisesti. Ei 400-600 eurolla/kk kaksi ihmistä elä perusmukavaa elämää, jo pelkästään ruokaan menee tuo summa ainakin meillä.

Muuten hyvä aihe ja kysymys.

[Ei kukaan]

Pohjimmiltaan yli tarpeiden kuluttamisessa ja sitä kautta vaikeudessa säästää on kyse mielihyvän ja onnellisuuden tavoittelusta. Miltä pohjalta sitä kannattanee tuumailla itse kunkin kohdalla, vaikka sanotaankin, että raha ei tuo onnea.

Säästäminen lienee useimmille aika - tähän voi sitten etsiä vaikkapa evolutiivisia syitä - viileää toimintaa, korkeintaan tarjoten älyllistä tyydyttyneisyyttä. Vaikka varmaan niitä Roope Ankkojakin on, joille penninvenyttäminen on maailman suurin intohimo.

[pomo]

Tämä ei kyllä päde yleisesti. Ei 400-600 eurolla/kk kaksi ihmistä elä perusmukavaa elämää, jo pelkästään ruokaan menee tuo summa ainakin meillä.

Tuleekin tarkistaa mitä syö ja ostaa ja millä.
Ostakaa vain porkkanoita ja hernekeittoa, leiväksi näkkileipää.
Ostokset kannattaa maksaa lounasseteleillä niin ei mene niin paljoa rahaa.