Tulostusversio |

[Morre]

Brio, keskustelu aiheesta on hieman hankalaa, jos käytät omaa elämääsi (josta emme todella tiedä mitään) pohjana. Aloitusviestissäsi pohjustit asiaa omalla kokemuksellasi ja kysyit mielipidettä ('Onko tämä tervettä?') ja siihen on vastattu, ja siltä pohjalta keskustelu on lähtenyt. Turha siitä on sitten sen kummemmin olla herkkänahkainen.

[pomo]

Pomolle sanoisin, että en todellakaan ole pelkuri.
Mitä oikein ajoit takaa???

Sinusta en tiedä mutta itse olen pelkuri
ja elämänjanon sammuttaja.

[Brio]

Ahaa, nyt asia selvisi.
Elämänjanon sammuttajissa on varmaan monenlaisia ihmisiä.
Miksi sen pitäisi olla pekurimaista?

[Brio]

Pomo, oletko täysin varma, että olisit pelkuri siinä suhteessa?

[soness]

Pomo varmaankin näkee asian niin että unelmista luovutaan sen vuoksi ettei sattuisi niin paljon jos haaveet sitten sattuvatkin kaatumaan, olettaisin?

Itse ainakin käsitän sen näin. Ensinnäkin elämänjanon sammuttaminen on itsessään hieman negatiivinen termi, ja toisekseen ainakin minulle tulee väkisellä mielikuva siitä, että elämänjanonsa sammuttanut ihminen on passiivinen. Kirjoituksistasi päätellen, Brio, asia ei sinun kohdallasi näin ole, mutta puhunkin tässä nyt omasta mielipiteestäni ja näkökulmastani. Älä siis ota itseesi sanoistani.

Kannatan itse samoja perusarvoja kuin mitä Brio mainitsi aloituspostissaan - rakkautta ja velvollisuuksien hoitamista. Sen lisäksi olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä että elämästä saa ja pitää myös nauttiakin. Maailma on kaunis! Ihmisetkin ovat kauniita! Nautinnot kuuluvat elämään, eikä niitä tarvitse aina heittää siihen toiseen ääripäähän ja heittäytyä sietämättömäksi hedonistiksi.

Tämän lisäksi mielestäni tärkeää on intohimo - intohimo asioihin, ihmisiin ja tekemisiin joita rakastat. Intohimoon - tai elämänjanoon, ehkäpä - kuuluu mielestäni myös tulevaisuuden suunnittelu/unelmointi/haaveilu, miten sitä nyt haluaakaan nimittää. Minun mielestäni ihminen jolla ei ole haaveita, ei tavoitteita, on kovin tyhjä ja persoonaton. Itselleni ainakin tulee sellainen olo ettei senkaltaisella ihmisellä ole mitään mihin kiinnittyä. Elämässäni on ollut vaiheita kun elämänjanoa ei ole ollut, ja silloin on nimenomaan tuntunut siltä ettei unelmia ole, ei toiveita, ei mitään mihin kiinnittyä.

Elämänasenteita on kovin monia erilaisia, ja näkökulmat ja asioiden kokemistavat vaihtelevat kuitenkin aina niin paljon ettei oikein voi sanoa millainen olisi oikea ja millainen väärä elämänasenne, pointtina/mittakaavana pitäisin sitä mikä tuntuu omasta itsestä hyvältä.

[A4]

Itse ainakin käsitän sen näin. Ensinnäkin elämänjanon sammuttaminen on itsessään hieman negatiivinen termi, ja toisekseen ainakin minulle tulee väkisellä mielikuva siitä, että elämänjanonsa sammuttanut ihminen on passiivinen. Kirjoituksistasi päätellen, Brio, asia ei sinun kohdallasi näin ole, mutta puhunkin tässä nyt omasta mielipiteestäni ja näkökulmastani. Älä siis ota itseesi sanoistani.

kukapa täällä loukkaantuisi. vaan kovin passiiviselta ei perussuomalainen elämänjanon sammuttaminen näytä, tuoksu eikä kuulosta. riippunee ehkä nautituista aineista. vaan sillähän se lähtee millä tulikin. ellei kasva juodessa.

Maailma on kaunis! Ihmisetkin ovat kauniita! Nautinnot kuuluvat elämään, eikä niitä tarvitse aina heittää siihen toiseen ääripäähän

ollaan siis tässä ääripäässäsi. niinkö? kaunis on kuolla ja nauttia yksilöiden tragedioista. miljardien tilastoista. fantastista syö tai tule syödyksi-selviytymistaistelua elintilasta ja reviireistä, auringon nousussa, laskussa ja sateenkaaren alla. loputonta varustelukierrettä floran ja faunan esteettisessä sodassa. jne. upeita univormuja, ihmeellisiä koneita, autuaita nautinta-aineita, mahtavan valtavaa tietoa, jänniä juttuja, tarinoita, legendoja, satuja, vitsejä.

Minun mielestäni ihminen jolla ei ole haaveita, ei tavoitteita, on kovin tyhjä ja persoonaton. Itselleni ainakin tulee sellainen olo ettei senkaltaisella ihmisellä ole mitään mihin kiinnittyä. Elämässäni on ollut vaiheita kun elämänjanoa ei ole ollut, ja silloin on nimenomaan tuntunut siltä ettei unelmia ole, ei toiveita, ei mitään mihin kiinnittyä.

kiinnitytään nyt sitten noihin sanoihisi. aika koukuttavasti kuvailtua elämänkertaa. kirjoita kirja. voit saada jonkun vapaana kulkevan koukutettua kiinni edes kirjallisuuteen.

Elämänasenteita on kovin monia erilaisia, ja näkökulmat ja asioiden kokemistavat vaihtelevat kuitenkin aina niin paljon ettei oikein voi sanoa millainen olisi oikea ja millainen väärä elämänasenne, pointtina/mittakaavana pitäisin sitä mikä tuntuu omasta itsestä hyvältä.

rasistit, massamurhaajat, terroristit, sadistit, psykopaatit, perverssit, seinähullut, syvästi masentuneet, seksuaali-ja väkivaltarikolliset, intohimomurhaajat, jne.. äänestäisivät varmasti sinua. ja hulluhan äänistä kieltäytyisi!

[Dainichi]

Tämä on BRIOLLE aloitusviestiin.

Elämänjanon sammuttaminen on suhteellinen juttu...

Yleisesti ottaen länsimaalaisittain se kenties nähdään omien itsekkäiden tarpeiden sokeana palvomisena tai niistä absoluuttisesti luopuen.

Buddhalaisuus ei nääs kiellä seksuaalisuutta tai haluja...halujen kautta toiminen seurauksineen onkin toinen juttu. Varsinkin jos ollaan vastuuton ja loukataan toista osapuolta ollen tietoisia siitä että loukataan=egoismia.

Vapaa rakkaus voi olla myös vastuullista, kun ollaan rehellisiä ja tehdään asiat selväksi. Kaikki eivät ole kristillisestä puusta veistettyjä, ja pyhyydellä kilvoittelu voi olla yhtä pinnallista siinä missä äijät rehvastelee viikonlopun sänkyhommillaan tai monta tuoppia kumosi vessanpönttöön loppupeleissä.

Buddhalaisuus lienee väärin ymmärretty juttu.

Elämänjano voi olla kylläisenä.

Ehkä käsität asian "uusien kokemusten janona"?

[Dainichi]

"Tuuliajolle" joutumisesta...

Oman elämänkokemuksen ja sisäisten muutosten mukaan...on olemassa:

Aalto ja saarrekkeita

Saarrekkeet voivat olla kuin saaria, heimoja, egoja, tapoja nähdä asiat kun niissä pidättäydytään...kenties ne tuovat turvan, onnen tai eivät?

Aallot ovat ovat rajattomia, niillä on useita eri muotoja.

Pienet laineet saapuvat rauhanomaisesti rantaan...saarrekkeella olevat ihmettelevät niiden tuomia uusia juttuja.

Mutta aallot voivat olla niinkuin tsunami, tai vain aalto eri kokoina...se mitä sinä säteilet saarekkeille, egoille viestii jotain...sinulla on aaltona täysi vapaus joko aaltoilla aaltojen meressä, saavuttamatta rantaa tai laajentumasta tsunamiksi.

Tsunamilla en tarkoita sen tuottamaa tsunamia...aalto voi olla pyörre joka vajottaa muut aallot meren syvyyksiin.

Tai aalto voi pitää saarekkeen vesimyllyn rattaat liikkeessä.

Aallot vievät pieniä saarrekkeita, laivoja tuuli-aalto ajollaan jonnekin...kenties löytäen saarrekkeen...

mutta kun olet tuuliajolla, muista tutustua aaltojen mereen...kaikkine taajuuksineen :)

Jos näet rannan, saarrekkeen voit tarttua siihen, mutta jos se ei huoli sinua, jatka lainehtimista eteenpäin...muiden aaltojen seassa

[pomo]

Pomo varmaankin näkee asian niin että unelmista luovutaan sen vuoksi ettei sattuisi niin paljon jos haaveet sitten sattuvatkin kaatumaan, olettaisin?

En tiedä mitä pomo tarkoitti mutta
elämänjanon sammuttaminen ja haavaista,yrittämisestä ,tavoitteista luopuminen on sellainen pieni itsemurha.
Täydessä itsemurhassa luovutaan käsittääkseni koko elämästä ja ruumiista eikä vain janosta ?

[Sepe]

En tiedä mitä pomo tarkoitti mutta
elämänjanon sammuttaminen ja haaveista,yrittämisestä ,tavoitteista luopuminen on sellainen pieni itsemurha.

(korjattu kirj.virhe)
Joku jota en nyt muista kirjoitti luostariin menemisestä pienenä kuolemana. Siinä jätät aika tarkkaan tämän elämän.
Ehkä tuon elämänjanon sammuttamisen voisi oivaltaa luostari-ajatuksen kautta. Siitä sitten voi keskustella mistä luopuu luostarin munkki /nunna ja mistä zeniläisen valaistumisen kokenut.

[Idaho]

Elämänjanon sammuttamisessa olen edennyt todella pitkälle.
Riittää,että teen velvollisuuteni, rakastan läheisiäni ja toivon kaikille ihmisille parasta. Autan aina kun pystyn.

En odota tulevaisuudelta yhtään mitään, koska elämä on täysin arvaamatonta, joten tulevaisuutta ei
kannata suunnitella, korkeintaan työprojektit suunnittelen.

Joitakin läheisiäni suututtaa elämänasenteeni, enkä ymmärrä miksi.

Oi kuinka hyvä teema! - Minä synnyin ihmisenä, joka tahtoo elää. Vaikeissakin paikoissa, tunteissa ja tilanteissa minä olen aina halunnut elää. Tämä on arvokas lahja! - Vähitellen olen totuttanut puolisoni siihen, että suunnittelen tänään tätä, huomenna jotakin ihan muuta eikä ylihuomisesta arvaa kukaan. Olen sanonut hänelle, että parasta on olla vain ja antaa minun humeltaa. - Teen kuten sinäkin: hoidan velvollisuuteni pilkuntarkasti, mikä tarkoittaa lähimmäisieni etujen valvontaa itseäni rasittaenkin. - Totta on, että elämä on arvaamatonta, mutta ei se täysin arvaamatonta ole. Sinun elämäsi saattaa olla, mutta minun ei. - Mitäs ne "läheiset" vinkuvatkaan?

[soness]

Elämänasenteita on kovin monia erilaisia, ja näkökulmat ja asioiden kokemistavat vaihtelevat kuitenkin aina niin paljon ettei oikein voi sanoa millainen olisi oikea ja millainen väärä elämänasenne, pointtina/mittakaavana pitäisin sitä mikä tuntuu omasta itsestä hyvältä.

rasistit, massamurhaajat, terroristit, sadistit, psykopaatit, perverssit, seinähullut, syvästi masentuneet, seksuaali-ja väkivaltarikolliset, intohimomurhaajat, jne.. äänestäisivät varmasti sinua. ja hulluhan äänistä kieltäytyisi!

:D Fiksuna kaverina unohdin lisätä tämän vakiolausahduksen, "- - mikä tuntuu omasta itsestä hyvältä, toisten oikeutta tehdä samoin kunnioittaen."

Elämänjanon sammuttamisessa olen edennyt todella pitkälle.
Riittää,että teen velvollisuuteni, rakastan läheisiäni ja toivon kaikille ihmisille parasta. Autan aina kun pystyn.

En odota tulevaisuudelta yhtään mitään, koska elämä on täysin arvaamatonta, joten tulevaisuutta ei
kannata suunnitella, korkeintaan työprojektit suunnittelen.

Joitakin läheisiäni suututtaa elämänasenteeni, enkä ymmärrä miksi.

Oi kuinka hyvä teema! - Minä synnyin ihmisenä, joka tahtoo elää. Vaikeissakin paikoissa, tunteissa ja tilanteissa minä olen aina halunnut elää. Tämä on arvokas lahja! - Vähitellen olen totuttanut puolisoni siihen, että suunnittelen tänään tätä, huomenna jotakin ihan muuta eikä ylihuomisesta arvaa kukaan. Olen sanonut hänelle, että parasta on olla vain ja antaa minun humeltaa. - Teen kuten sinäkin: hoidan velvollisuuteni pilkuntarkasti, mikä tarkoittaa lähimmäisieni etujen valvontaa itseäni rasittaenkin. - Totta on, että elämä on arvaamatonta, mutta ei se täysin arvaamatonta ole. Sinun elämäsi saattaa olla, mutta minun ei. - Mitäs ne "läheiset" vinkuvatkaan?

Olen itse samanlainen - tänään suunnittelen tätä, huomenna sitä ja ylihuomisesta ei vielä puhuta - ja ehkä juuri sen vuoksi elämänjanon sammuttaminen ja suunnitelmista, unelmista ja toiveista luopuminen (tulevaisuudesta luopuminen?) kuulostaa minusta niin karvaalta. Tiedä onko tuo humeltaminenkaan sitten niin tervettä mutta näillä mennään?

[A4]

:D Fiksuna kaverina unohdin lisätä tämän vakiolausahduksen, "- - mikä tuntuu omasta itsestä hyvältä, toisten oikeutta tehdä samoin kunnioittaen."

vähemmän fiksuna aforismienkin suhteen, kysyisin että mitä tulkintaa suosittelisit sanoihisi? esim. että toisillakin on oikeus olla yhtä ääripositiivinen kuin sinä, ehkä jopa ihastelufanaatikko? vai esim. että kaikilla on oikeus tehdä mitä lystää? ai niin. :D

[Brio]

Tämä on BRIOLLE aloitusviestiin.

Elämänjanon sammuttaminen on suhteellinen juttu...

Yleisesti ottaen länsimaalaisittain se kenties nähdään omien itsekkäiden tarpeiden sokeana palvomisena tai niistä absoluuttisesti luopuen.

Buddhalaisuus ei nääs kiellä seksuaalisuutta tai haluja...halujen kautta toiminen seurauksineen onkin toinen juttu. Varsinkin jos ollaan vastuuton ja loukataan toista osapuolta ollen tietoisia siitä että loukataan=egoismia.

Vapaa rakkaus voi olla myös vastuullista, kun ollaan rehellisiä ja tehdään asiat selväksi. Kaikki eivät ole kristillisestä puusta veistettyjä, ja pyhyydellä kilvoittelu voi olla yhtä pinnallista siinä missä äijät rehvastelee viikonlopun sänkyhommillaan tai monta tuoppia kumosi vessanpönttöön loppupeleissä.

Buddhalaisuus lienee väärin ymmärretty juttu.

Elämänjano voi olla kylläisenä.

Ehkä käsität asian "uusien kokemusten janona"?

Luulen, että olen jo ymmärtänyt sen, minkä selitit.
Olen ajatellut niin paljon.

Sanottakoon tässä vielä, että olen aina elänyt täysillä ja olen
intohimoinen ja erittäin eläväinen ihminen.

En ole täysin varma, mutta luulen että olen viisastunut.
Tai sitten en.

[pomo]

vähemmän fiksuna aforismienkin suhteen, kysyisin että mitä tulkintaa suosittelisit sanoihisi? esim. että toisillakin on oikeus olla yhtä ääripositiivinen kuin sinä, ehkä jopa ihastelufanaatikko? vai esim. että kaikilla on oikeus tehdä mitä lystää? ai niin. :D

Vähemmän fiksuna aforismien suhteen kysyisin mitä tulkintaa suosittelisit sanohisi ?

[Idaho]

Olen itse samanlainen - tänään suunnittelen tätä, huomenna sitä ja ylihuomisesta ei vielä puhuta - ja ehkä juuri sen vuoksi elämänjanon sammuttaminen ja suunnitelmista, unelmista ja toiveista luopuminen (tulevaisuudesta luopuminen?) kuulostaa minusta niin karvaalta. Tiedä onko tuo humeltaminenkaan sitten niin tervettä mutta näillä mennään?

Humeltaminen on minun elämässäni skenaarioilla leikkimistä ja niistä puhumista. Saatan vuolaasti kuvailla mitä en missään tapauksessa enää sulata ja tehdä tuulesta temmattuja suunnitelmia elämäni parantamiseksi. Nukuttuani yön yli olen aivan päinvastaista mieltä. - Raha-asioissa olen tosi tarkka, joten verbi "humeltaa" ei merkitse minun elämässäni ainakaan rälläämistä, kännäämistä tai muuta vastaavaa. Liikun pilvilinnoissa - ilman huumeita. Minusta on niin hauskaa keksiä kaikenlaista. - Oikeastaan sommittelen visiot elämästäni sen mukaan, mistä kuvittelen rahaa virtaavan. - Noh, olen itkenyt sekä Ladassa että Mersussa, mutta muuten jälkimmäinen on parempi.

Mielenmaailmani törmäsi pari päivää sitten Chopran "minä olen" -teemaan. Minun on helppo palauttaa tuo olotila ja yhtä totta se on, toistaiseksi. - Otsikon "elämänjano" ilmeni nuoruudessa, jolloin se suuntautui ihmissuhteisiin, olleisiin, tuleviin, mahdottomiin - ja niillä spekuloimiseen. Elämänjano sisältää minulla myös merkityksen "ajattelemaaan vielä kykenemätön". "Ajatteleminen" vaikutti nuorena turhalta ajanhukalta. Välillä vain ajatteli ja sitten teki mitä teki.

Sanottakoon tässä vielä, että olen aina elänyt täysillä ja olen intohimoinen ja erittäin eläväinen ihminen.

"Elänyt täysillä", hm, eli pannut naapurin muijaa toteuttanut seksuaalisia mielihaluja järkeä käyttämättä, vetänyt viinaa niin perkeleesti juopotellut, kenties kokeillut vähän kamaa, "lainannut" lähintä autoa.  - Tuo minulle tulee mieleen "intohimoisesta ja erittäin eläväisestä ihmisestä", joka on "aina elänyt täysillä" :D. - Minä en ole lainkaan intohimoinen, vaan hörhöilevä. Teen kaikkea, mitä kukaan muu ikäryhmäni edustajista ei tee, vaikka se on lapsellista ja ihan höhlää järkevien normikansalaisten mielestä. - Minusta elämä on usein kivaa :).

[Brio]

En ole tehnyt mtään tuollaista, mitä sanoit, vaan elänyt täysillä muilla keinoilla.Riittää, että on täynnä elämäniloa ja riemua.
Olen ajatellut paljon jo nuoresta asti.
Et kai ole katkera?

Sitten kun tämä ketju muuttuu panetteluksi ja riidan haastamiseksi, en enää vastaa.

Tosin jos joku kommentoi asiallisesti, kirjoitan tähän itsekin, mutta en aina,
jos puhe on täyttä asiaa.

[Brio]

Elämänriemu merkitsee joillekin viinaa, kamaa ynnä muuta sellaista.
Minulle ei.

Oikeastaan ihminen latistuu kun puuhastelee tuollaista -ja ajattelukyky sammuu.

[Idaho]

En ole tehnyt mtään tuollaista, mitä sanoit, vaan elänyt täysillä muilla keinoilla.Riittää, että on täynnä elämäniloa ja riemua.
Olen ajatellut paljon jo nuoresta asti.
Et kai ole katkera?

Anteeksi! Halusin itse asiassa sinun kuvailevan, mitä konkreettista intohimo ja täysillä eläminen tarkoittavat. Tietenkään sinun ei tarvitse kirjoittaa yhtään mitään, sehän on selvää. - Nytpä tiedänkin: Minähän olen intohimoinen ja kyllä vain, tiedän mihin intohimoni suuntautuu. Kerroit musiikin olevan sinulle merkittävää. Minulle visuaalisuus on sitä, mutta ei mikä tahansa visuaalisuus - tai oikeastaan vain visuaalisuus, johon ei liity mitään auditiivista. - En koe eläväni täysillä ja tiedän, mistä se johtuu. Haluaisin niin kovasti elää täysillä, mutta en voi. Minulle täysillä eläminen merkitsisi useita tavallisia toimia. - Minun on sanottu olevan katkera, kyllä; Olisitko itse ei-katkera, jos äitisi olisi hylännyt sinut ollessasi alle kuukauden ikäinen? (Ei tarvitse vastata.)

[Brio]

Jos äitini olisi hylännyt minut kuukauden ikäisenä niin hmm..
Olisin hyvin, hyvin surullinen ja miettisin paljon.
Jos minulle sanottaisiin tarpeeksi hyvät perustelut niin en olisi katkera.

Jos siihen liittyisi mm. välinpitämättömyytä, julmuutta ynnä muuta sellaista
ja pääsisin siitä perille niin olisin entistä surullisempi ja masentuneempi
ja hyvin vihainen. Viha voisi muuttua katkeruudeksi.

En olisi halunnut tätäkään paljastaa, mutta minulla oli 10 sekä musiikissa että kuvaamataiteessa koulussa.
Olen tehnyt paljon luovaa työtä ja siihen liittyy monia alueita.

Elin lumotussa todellisuudessa jo alusta asti kun synnyin.
Sukukaiset pitivät minua kummallisena.
Kuuntelin musiikkia ja istuin varmaan tunninkin radion ääressä ja kuulin
koko ajan lumousta ja paljon visuaalisia kuvia.

Saatoin selata kauan muotilehtiä ja haltioiduin muodoista ja väreistä, ideoista,
ennen kuin opin lukemaan.
Ennen kuin opin lukemaan osasin kaikki maailman liput.
Isä kertoi mitä ne olivat. Yhdistin värit kuulokuviin.
Lumousta on hankala selittää, siihen liittyy niin paljon.
Siihen liittyy myös erittäin paljon eri tunnelmia yms.

Kun olin 12-vuotias, muistan että juoksin haltioituneena pelkästä
 pelkästä elämänriemusta metsissä.
Keksin kaikenlaisia hullutuksia ja paljon taidetta ja muuta elämää, hurjia juttuja, mielikuvitusta.
Eräs ystäväni toivoi että kirjoittaisin kirjan lapsuudestamme.

Valvoin yökaudet ja piirtelin kuvia.
Olimme myös hyvin liikunnallisia.
Tässä jotakin.
Nuoruudessa saatoimme keskustella läpi yön.
Nauran vieläkin paljon ja saan jonkinlaisia kohtauksia
jolloin pelleilen ja ystäväni nauraa hekottelee hullutuksilleni.

Minun piti uudestaan alkaa säveltämään syksyllä 2008, mutta yhtäkkiä
päähäni ilmaantui tarinoita joita uneksin, absurdeja juttuja, novelleita, myös
novelli joka paisui romaaniksi.
Mutta siihen liittyy niin paljon kammottavuutta etten halua kirjoittaa sitä.
Tunsin valtavaa ahdistusta kun uneksin sitä ja pelkään että
jos joku lukee sitä, että hänen hermonsa alkavat kärsiä siitä.

Saatan haltioutua jo pelkästään jostain väristä.
Saatan istua nuotiolla ajatuksemattomassa tilassa enkä
ikinä haluaisi lähteä siitäkään lumouksesta.
Tällainen tila liittyy myös mm. purjehtimiseen.
Tässä on pieniä palasia elämästäni.

Kun puhun elämänjanon sammutuksesta, minulla on siihen
omat perusteeni, mutta lumous ei ole lähtenyt minusta.
Olen tyytyväinen tähän tilaan.
Pelkkä kynttilänvalo aiheuttaa lumouksen.
On hyvin vaikeaa selittää tämän asian pohjimmaista olemusta.

En olisi halunnut kertoa tätä kuitenkaan, koska
se on liian yksityistä.

[Brio]

Olen erittäin pahoillani, että kerroin tästä, mutta tämä on asia jota
on vaikeaa, ehkä turhaa selittää teoreettisesti.

[Idaho]

Olen erittäin pahoillani, että kerroin tästä, mutta tämä on asia jota on vaikeaa, ehkä turhaa selittää teoreettisesti.

Älä hyvä ihminen ole pahoillasi!!! Kerroit omasta elämästäsi ja kerroit paremmin kuin tuhat muuta kertojaa. Jos et poliisia kintereilleni usuttaisi, myöntäisin kopioineeni tekstisi nopsasti koneelleni, lukeakseni sen uudelleen sinä päivänä kun kaikki on turhaa eikä tietä näy. Onneksi kuitenkin olin varovainen, enkä kopioinut kertomaasi :). - Päädyin penkomaan omaa todistustani ja siellä on tällaiset numerot: Musiikin historia 8, Musiikin teoria 9, Laulutaito 8, Soittotaito 10 ja Kuvaamataito 9. Kympit näkyvät olevan niissä aineissa, joista kirjoitin laudaturit. - Tavallaan otsikko ikäänkuin pitää ymmärtää yhdeltä konnotaation kantilta eli kuin se olisi "kokemus olemisesta", koska sitähän sinä kuvaat. - Varmasti moni suomalainen on kateudesta vihreä, jos ehtii tekstisi lukea. Minä en jaksa kadehtia. Minä vain rämmin. - Varsinkin nyt talvella ryhdyn hommiin heti, kun aurinko paistaa suoraan kotiini. Suunnittelen jos jotakin, mutta kun teen, se on aivan muuta kuin mitä suunnittelin; Se tulee minusta, syvältä, sieltä alitajunnasta, jota en itse tunnista enkä oivalla. Luojan kiitos kuvilleni ei ole koskaan naurettu. Tottakai tietokone antaa lisää mahdollisuuksia, mutta mikään ei mielestäni kerro enemmän kuin ihmisen itsensä kädenjälki. Tuolloin ihminen on aito, teeskentelemätön. Hän kuvaa itseään siinä missä luulee kuvaavansa jotakin muuta. - Flow:stahan me kerromme, siitä tunteesta, ettei aikaa olekaan, mutta kun havahdumme, kellon viisarit näyttävät mitä kummallisimpia lukuja! Flow:ssa unohtaa huolet ja murheet. On vain ilo ja tekemisen riemu.

[Brio]

Näin on Idaho!:) Ja se on ihanaa.

Kuitenkin elämääni kylläkin liittyy liikaa menetyksiä ynnä muuta surua.

Joskus nimitin itseäni surun lapseksi lumouksesta huolimatta.

Tällä hetkellä jostain syystä en nimitä, vaikka elämääni liittyy raskaita huolia.

Dostojevski sanoo, että ihmisten vaakakuppi on sama, ts. ihmiselle annetaan sama määrä sekä iloa että surua.
Dostojevskin katsotaan olevan eksistentialisti.

[Idaho]

Dostojevskin katsotaan olevan eksistentialisti.

Niin, elämä on kokemista. He, jotka kertovat kokemuksistaan, pääsevät lähelle toisia. Facebook on paikka, jossa ihmiset kertovat tekemisiään. "Mitä sinä nykyisin teet?", on yleisin kysymys. Se tappaa vastaamishalua tehokkaasti. Mitä väliä sillä on,  mitä ihminen tekee - ellei hän ole taparikollinen tai muuten hyvin epäsosiaalinen? Tärkeintä on, mitä ihminen kokee ja mitä hän kokemastaan ajattelee, päättelee, oivaltaa ja kehittää. Ihmiset puhuvat siitä, mitä on. Idioottikin osaa sanoa esineitä ja asioita, joita on. Nykyajan ihmiselle on Tärkeää se, mitä on. - Elämä on tuntemista, iloa, surua, pettymystä - ja lukematon määrä muuta. Minä olen - ja mitä minä koen. Se on ihan sama, mitä minä tein. Se ei ole yhdentekevää olivatko tekoni seuraukset parannuksia vai eivät. - Pitäisikö elämänjano sammuttaa - ehei, antaa vain janottaa!

[Brio]

Tosi hyvin sanottu.
Olen täysin samaa mieltä.