Tulostusversio |

[Sykermeetikko]

Douglas Adamsin Linnunradan Käsikirja Liftareille (kaikki 5)

 Sai minut kiinnostumaan filosofiasta sekä matkustamisesta, useat henkilöhahmot kuten Ford Prefect vaikuttivat kuvaani siitä, minkälainen haluaisin tietyissä suhteissa olla.

Sen verbaalinen rikkaus sai minut innostumaan kirjallisuudesta sekä itse kirjoittamisesta!

[A4]

vaikea päättää. korkkaisinko kirjan, josta nauttivat harvinaisen älykkäinä pidetyt. tai muuten ylivertaiset. vai istuisinko reittilentokoneen puikkoihin. ehkäpä autopilotti hoitaa homman sitä tankatessani. vain heidän kirjasta pitävät kätensä muuttuivat koneellisiksi ulokkeiksi. enkelien siiviksi. sinipunaisiksi valkoisin tähdin. hihaan ilmestyi hetkeksi hakaristi. sirppi. kaksi miekkaa. kasa pääkalloja. vihreä lehti. kolmisilmäinen hymyilevä sateenkaarilehmä. jospa ne minulla katoaisivat jo seuraavalla sivulla, sivulauseessa. suljettuani kirjan. avaamatta toista tai toistaessani tuhannetta. vai löytyisikö minulle yhtä käteen vetävästi istuva kirja. josta saisin jotain hetken pysyvää. suuret lihakset ja sankarin perintöviitan. viitassa voisi olla kultaiset siivet tai naurava vainaa. elämäni kirjaa jopa punnittaessa.

[Ihmenuorukainen]

Olen luullut monesti, että jokin tietty kirja on elämäni kirja. Onneksi näin ei ole ollut - on löytynyt yhä uusia ja matka jatkuu!

[Vaitvitvitn]

Olisikohan Mankellin Askeleen jäljessä. Olen aina ihaillut kirjailijoita, jotka eivät listaa ajatuksia vaan luovat maailman. Sen Mankell osaa.

Voiko ihminen osata enempää kuin luoda toisen maailman, joka on niin tosi, että sitä voi pelätä suunnattomasti?